Kirppislöytöjä - Flea market finds

Lupasin laittaa postausta viime viikonlopun kirppislöydöistä ja tässä niitä nyt on. Kävimme Turussa kahdellakin kirpparilla ja kyllähän sieltä taas löytyi kaikenlaista kivaa kotiin. Vanhoja lasipulloja ostin useammankin, olivat euron kipale, vanha Dieselin takki oli aika kulunut, mutta selkäosa ja kaikki printit hyvässä kunnossa. Tästä voi tuunata jotain kivaa. Vanha tapettirullakin ihastutti ja lähti matkaan.

Puukengät ovat aina kiva lisä kesäkengiksi ja vanha sydäntarjotin oli joteskin nostalginen ja ajattelin, että tytär voisi tarvita sitä kesällä vaikkapa leikkimökissä kotista leikkiessään.

Ai niin. Blogi-arvontakin on vihdoin suoritettu. Arvonnan voittaja on SUKKA-MARI. Onneksi olkoon! Otatko yhteyttä vaikkapa sähköpostitse, niin saan lahjapaketin matkaan!

I promised to do a posting about my last weekend flea market finds and here they are. We went to Turku and visited two different flea markets and found all sorts of nice things to bring home. I bought several of these old glass bottles, they were one euro a piece, old Diesel jacket was a bit worn out, but the backside and all the prints were in good shape. I can do something from this. Old wall paper roll also made me sigh and had to take it with me.

Old clogs are always nice add to my summer shoe collection and old heart tray was nostalgic and I though that our daughter could use it in the summer when playing in her playhouse.

And oh yes, it's also time to reveal the giveaway winner. The winner is SUKKA-MARI. Gongrats! Could you contact me at my e-mail, so I can pack the prize and send it to you.

Muutamia löytöjä tytölle - Couple of finds for our daughter

Nyt on sitten työtkin alkaneet ja hyvin on nämä ekat päivät menneet perehdytyksessä, vaikka uutta asiaa onkin aivan valtavasti ja opittavaa vielä enemmän. Ja kuulema koko ajan tulee muutoksia, joten pidempäänkin tehtävässä olleiden mukaan kysyttävää riittää aina. No niinhän se sanontakin kai menee, ettei kysyvä tieltä eksy, joten tämä on varmaan syytä pitää mielessä jatkossakin.

Now my work had began and these first couple of days have gone by very fast, even though there is so much new things to learn. And from what I heard there are always some changes, so even the old staff has always questions to ask. There is this old saying in Finland that a man who asks guidance, won't get lost. I think I need to keep this in mind in the future also.

Päivätkin menevät sellaista vauhtia, ettei mitään rajaa. Tuntuu aivan hullulta, että huomenna on jo perjantai, vastahan tässä päästiin vauhtiin... ;-) Kaiken uuden ja ihmeellisen sulattelun keskellä ajattelin nopeasti esitellä teille pari kirppislöytöä, jotka hankin tyttären huoneeseen. Tuo taustan kiva peltitaulu jäi käsiini vanhempieni luona Jyvässeudulla jokunen viikko sitten kyläillessäni.

The days go by so fast now, I just can't believe it. It feels crazy to think that tomorrow is already Friday, I just began to get started... ;-) Among trying to get a grip of all the new things I wanted to show you couple of flea market finds I bought for our daughter's room. That tin sign in the back left with me when I visited my parents home town couple of weeks ago.

Ja nämä kaksi nukkea löysin paikalliselta kirpparilta parilla eurolla. Minusta nämä olivat jotenkin hellyttävän oloisia ja ajattelin, että tytärkin voisi niistä pitää.

Toivottavasti sinulla on ollut hyvä viikko. Huomenna suuntaan reippaana töihin ja sitten onkin jo viikonloppu. Kivaa, tiedossa on ainakin leffailua Jogi-karhun seurassa :-)

These two dolls I found from a local flea market for about two euros. I thought these were so cute and I thought that my daughter might like them.

I hope you have had a nice week. Tomorrow I will get up early to work and then it's already weekend ahead. Fun, we are planning to go to the movies to see Yogi bear ;-)

Apteekin pullot ja haaste - Pharmacy bottles and a challenge

Kävin tässä taas päivänä yhtenä kirpparilla. Ja siellä hyllyllä osui silmiini yksinäinen apteekin vanha pullo. Sellainen vähän erilainen. Karahvimallinen. En voinut vastustaa. Menin sitten muutaman päivän päästä samalle kirpparille. Ja siellä hyllyllä lepäsi toinen apteekin vanha pullo. Sekin sellainen vähän erilainen. Karahvimallinen. En voinut taaskaan vastustaa. Saisihan kotona oleva puteli tästä itselleen kaverin. Nyt nämä kaksi kaverusta asustavat työhuoneeni pöydältä.

I went to a flea market one day. And there on a shelf was a lonely, old pharmacy bottle. Sort of different. Carafe like. Couldn't resist. Then on another day I went to the same flea market. And there on a shelf was another old pharmacy bottle. That was also a bit different. Carafe like. Again couldn't resist. This time my other bottle would get a new friend. Now these two have a new home at my office desk.

Bals. Peruvian ja Ol. Oliv. Liekö näissä sitten balsamia ja oliiviöljyä joskus aikoinaan säilytetty...

Bals. Peruvian and Ol. Oliv. I guess there has been balsam and olive oil in these bottles long time ago...

Löysin toiselta kirpputorilta ihania vanhoja postikortteja. Ihastuin niiden kauniisiin kuvituksiin ja erityisesti kaikkiin mustekynällä tehtyihin merkintöihin ja teksteihin. Muutamat korteista olivat 1800-luvulta ja niitä katsellessa tuli aika veikeä olo. Aivan kuin kädessäni olisi ollut pieni pala historiaa.

I found some lovely old postcards from another flea market. I fell in love with the beautiful card illustrations and especially all those markings and texts made with old ink pencils. Some of the cards were from the 1800s and I felt so awkward when looking at them. Like I had a little piece of history in my hands.



Sain joku aika sitten tunnustukset sekä Mummun huushollin Pepiltä että Piece by Piecen Miialta. Kiitos teille näistä mieltä piristävistä ylläreistä ja heti perään anteeksi, minä olen ihan onnettoman huono vastaamaan tunnustuksiin, joihin sisältyy joku haaste... :-(

I got these awards from two different blogs some time ago. Thank you so much for these uplifting awards and my apologies, I'm so bad with awards that come with a challenge... :-(

Mutta täältä tulee, seitsemän asiaa itsestäni (ja tämä on nyt tehty pidemmän kaavan mukaan, joten kannattaa jo asetella ne tulitikut silmäluomille):

But here they come, seven (and extra-long, detailed, you will bore to death if you try and translate these) things about me (in finnish):

1. Olen harrastanut kirppareita jo lukioajoista lähtien. Käyn kirppistelemässä yleensä noin kerran viikossa, joskus useamminkin. Etenkin, jos minulla on oma kirppispöytä, jota pitää käydä päivittämässä ja siistimässä. Kirppikset ovat ihania aarreaittoja ja kierrätystä ihan parhaimmillaan, tosin kirpparihinnat voivat vaihdella suurestikin paikkakunnittain. Olen harmikseni myös huomannut, että moni voiton tavoittelija ostaa toisten kirppistavaraa pilkkahinnalla ja siirtää ne sitten omaan pöytäänsä, tuplahinnalla. Se kuulkaa meinaa väliin sapettaa, nytkin on minun jutskuja myynnissä yhdellä toisella kirpparilla, tuplahintaan! Mutta noh, itsellä pääasia on kuiteskin se, että pääsee vanhasta eroon... Pitää vaan katsokaas saada tästäkin naputtaa... ;-)

2. Sushi on lempiruokaani, tosin viime aikoina olen ostanut sushit valmiina, aiemmin Yhdysvalloissa asuessamme teimme sushia usein itse. Kuolaan erityisesti california rollsien perään, jollaisia voi ostaa esim. Hanko Sushista (mies tuo usein pääkaupunkiseudulla työmatkoilla käydessään esim. Jumbon Hanko Sushista meille iltaruoan, kuten myös toivottavasti tulevana perjantaina... vink vink...). Nam!

3. Käymme kirjastossa viikottain ja meillä luetaan tosi, tosi paljon! Lisäksi äippä lainailee kirjastosta vinot pinot elokuvia, joita sitten katselen illan pimenevinä tunteita, tyttären jo nukkuessa. Minä nauroin taas kerran kirjaston tädille tänään sitä vinoa kirja-/dvd-pinoa palauttaessani ja uusia lainatessani, että ensi kerralla taidan turvautua isoon kangassäkkiin. Sen verran paljon kannettavaa aina on.

4. Olen ihan koukussa erilaisiin naistenlehtiin, joita minulla on aina kotona vinot pinot, tilattuina, irtonumeroina ja kirppareilta kahmittuina. Mikään ei ole rentouttavampaa kuin istua sohvalle, tarttua mielenkiintoiseen naistenlehteen ja ryhtyä tutkailemaan sen sisältöä. Aiheina minua kiinnostavat ruoanlaitto- ja leivontaideat, sisustaminen, askartelu, kodinhoito, muoti, hiukset, julkkikset, elokuvat, kirjauutuudet, näyttelyt, kulttuuri, matkat ja ja ja. Lista on loputon. Olen myös huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän minulla kuluu aikaa erilaisten haastattelujen sekä mielenkiintoisten ja elämänmakuisten, välillä hyvin vakavienkin juttujen lukemiseen.

5. Rakastan elokuvien katselemista. Muistan aina sen ensimmäisen kerran, kun pääsin kummitätini kanssa elokuviin katsomaan Pessi ja Illusia-elokuvaa. Olin aivan häkeltynyt, hyvä kun sain sanaa suustani tuijottaessani valkokankaalle eteeni levittäytyvää satumaailmaa. Isäni on kuitenkin se henkilö, joka on minut elokuviin alunperin tutustuttanut. Vaikkei elokuvamakumme ehkä osukaan aina yksiin (hän on ikuinen Clint Eastwood fani ja tällä tarkoitan niitä varhaisempia tuotoksia, kuten Dirty Harry jne.), hänen kanssaan on ihan rakentavaa keskustella elokuvista. Hän jopa saattaa katsoa jonkun elokuvan, jos sitä suosittelen.

Elokuvat saavat minut siirtymään erilaisten tarinoiden maailmoihin ja minuun uppoavat parhaiten elämänmakuiset draamat, klassikot, animaatiot ja fantasiat. Illan hiljaisina tunteina suorastaan nautin, kun muu perhe nukkuu, eikä ole muuta kuin minä ja valitsemani elokuva. Tosin elokuvat maistuvat parhailta elokuvateattereissa. Etenkin, jos sali ei ole tupaten täynnä eikä olo ole kuin ahtaaseen peltipurkkiin tungetulla sardiinilla... Olen kirjoitellut elokuvablogia aiemmin osoitteessa leffataivas.blogspot.com ja olen pohtinut, josko herättäisin tuon blogin taas henkiin. Vai kirjoittelisinko satunnaisesti elokuvista täällä, Pinkeissä pioneissa. Tässä vaan tuumailen.

Ja niin, se Disneyn animaatio Kaksin karkuteillä, se oli tosi kiva elokuvakokemus. Voin suositella sitä pienemmillekin lapsille, aikuisen seurassa. Ei mikään ylipelottava, vaikkakin mukana on tyypilliseen tapaan se ilkeä paha noita. Mutta mukaan mahtuu myös paljon hauskoja tilanteita, lapsenmielistä hempeilyä ja tietenkin se tähtipari, lurjus ja prinsessa!

6. Yläasteella ja lukiossa kuvaamataito oli lempiaineeni. Haaveilin lähteväni opiskelemaan alaa, mutta mitä sitten tapahtuikaan. Lähdin lukemaan ihan eri alaa ja se päätös väliin vähän harmittaa. Yhdysvaltoihin muutettuamme päätin kokeilla taideaineita. Paikallisssa collegessa. Ajatuksella, olisikohan minusta siihen... Kävin ensin maalaus- ja vesivärikursseilla, mutta sitten huomasin, että collegella voisi ottaa myös valokuvauskursseja. En ollut valokuvannut aiemmin paljoakaan eikä kameranikaan ollut kummoinen (eikä ole varmasti nykyinenkään Canonini, kamerat kun uusiutuvat koko ajan. Niin ja mun kameran linssitkin on siis toooosiii vanhoja. Eikä mulla ole vielä edes sitä irtosalamaa...). Kävin ensin mustavalkokurssin ja se oli jännää, sillä teimme kaiken käsin, filmirullien avaamisen (yhtä tuskaa, se kun tehtiin pilkkopimeässä ja siirrettin varovasti sellaiseen peltipurkkiin, johon ne negan reiät piti osua kohdilleen tai nega saattoi mennä vinoon ja tuloksena, kökkökuvatus) ja pimiötyöskentelyn mukaanlukien. Kävin muutamia mustavalkokursseja ja sitten siirryin värikuvatyöskentelyyn, edelleen teimme kaiken käsin. Ei ollut digilabroja tuolloin, ei.

Mutta tuolloin, juuri kolmenkympin virstanpylvään saavuttaneena haaveilin salaa, että minusta tulisi ihan oikea taiteilija. Osallistuin oppilasnäyttelyihin ja collegetason kilpailuihin niin omassa kuin muissakin collegeissa. Voitinkin niistä joitain ja sain jopa collegeltamme arvostetun stipendin. Maalauksen opettajani innoittamana sain näyttelyn myös paikalliseen ravintolaan ja taidegalleriaan. Mukana oli niin valokuvia kuin maalauksiakin. Vaan mitä sitten tapahtui? Tulin raskaaksi, eikä kaikki mennytkään niinkuin olin kuvitellut. Raskausaika oli vaikea ja valokuvaaminen ja muu taiteilu, se tuntui toissijaiselta ja sai jäädä. Nuo ajat tuntuvat nyt kaukaisilta ja miltei epätodellisilta. En koskaan valmistunut alalle, enkä olisi voinutkaan, sillä viisumityyppini kielsi tutkinnon suorittamisen, voiko olla mälsempää rajoitusta? Noilta vuosilta minulla on kuitenkin vielä jäljellä mm. läjä isoja vedoksia ja kyllähän se vaan näyttää upealta, kun on suurikokoisissa kuvissa ne aidosti palaneet negatiivin reunatkin esillä. Ei mitkään kuvankäsittelyohjelmalla tehdyt. Nyt sitten kuvaan digikameralla ja joskus pohdin, uskaltaisinko enää edes kuvata filmikameralla. On se vaan paljon kinkkisempää, vaan toisaalta myös antaa paljon. Etenkin se pimiössä jännääminen, että miltähän se lopputulos nyt oikein näyttää. Valokuvaaminen on kyllä ehdottomasti yksi sellainen juttu, josta nautin ja jota rakastan, IHAN HIRMUSTI!!!

7. Olen joskus melko itsekriittinen ja se kyllä osaa joskus sapettaa. Sanonta, jossa puhellaan jotain sellaista, että olet usein itse itsesi pahin vihollinen, se kyllä pitää aina silloin tällöin kohdallani paikkansa. Mistähän saisi oppia siihen, ettei aina ole ensimmäisenä itse tyrmäämässä omia ideoitaan. Pitäisi vaan osata ajatella avarakatseisemmin ja toimia. Aaargh! Ei ole helppoa...

----------------------------------------------

Ja voi mahdoton, nyt minun pitäisi jakaa tätä eteenpäin. Siis oikeesti, ihan mahdotonta! Täällä kun on niin useita ihania blogeja. Mutta ojennan tämän nyt muutamalle uudelle blogituttavuudelle:

And oh my, now I should give this award to someone. Really guys, this is impossible! Here are so many wonderful blogs. But this time I give this to some new blogger friends:

1. Suveliina

2.Esmeralda

3. Nina

4.Signe Pling

5. Radostina

Ja teille kaikille bloggaajille siellä jossain. Jatketaan samaan malliin. Joo, bloggaaminen on addiktoivaa, mutta niin hauskaa!

And to all you bloggers there somewhere, let's keep doing what we have been doing. Yes, blogging is addicting, but so much fun!

Utelias - Curious

Uusi perheenjäsenemme on tosi uteliasta sorttia.

Our new family member is such a curious person.

Kaikessa mukana, vaikka usein on olemukseltaan sen oloinen, kuin ei muka yhtään kiinnostaisi. Niinkuin nyt tässä, kun tuli uteliaana haistelemaan uusimpia kirppisloytojäni.

Wants to be around whenever possible, even though she often pretends not to even care. Like in this photo, where she had to come and sniff all my flea market finds.

Tässä nyt muutamia vaaleasävyisiä loytoja. Pitsi- ja pellavaliinoja, tuikkukuppi ja pieni Madonna?-patsas.

Here are couple of light colored finds. Lace and linen table clothings, tealight holder and a little Madonna? statue.

Patsaan sain itse asiassa ilmaiseksi Loviisan Wanhat talot tapahtumasta. Erään talon pihalla oli poytä, jossa luki teksti: Ota tästä. Ja tämän otin matkaani.

I got this statue for free from Loviisa's Old Houses Days. There was a table in a front yard of this one old house where it said: Take from here. And I took this one.

Hiukan on tarttunut matkaan taas pinkkiäkin ihanuutta. Riviera Maisonin tyynynpäällinen ei tosin ole loytynyt kirpparilta, ostin sen jyväskyläläisestä SisustusSatiinista, alehyllystä -50% hintaan.

I have also found some pink colored lovelies. Riviera Maison pillow cover is not from flea market but from a local design boutique, where it had -50% tag on it.

Nämä kaksi pulloa olivat niin somia, etten voinut niitä vastustaa ja miehenikin oli näistä iloinen, sillä käyttää ruoanlaitossa paljon esim. oliivioljyä ja putelit tulivat siis ihan tarpeeseen. Kävin taas toissapäivänä kirpparikierroksella ja voi iik, mitä ihanuuksia loysin taas uuteen kotiimme. Esittelen niitä lisää lähipäivinä.

Kun vaan pääsisi jo pian sinne omaan kotiin. Tämä sukulaisten (=vanhempieni) nurkissa väliaikaisasuminen alkaa jo puuduttamaan ja ikävä Varsinais-Suomessa väliaikaisesti pienessä vuokrakämpässä asuvaa siippaa ja tyttärellä isää alkaa myos olemaan liian suuri.

These two bottles were so cute that I just couldn't resist them. And they actually will be in good use in our household. My husband uses a lot of olive oil in cooking and also liked these bottles a lot. I went to one flea market two days ago and found a lot of lovely things from there. I will reveal them to you in a couple of days.

I just wish we could already move to our new home. This temporary living at our relatives (=at my parents house) is starting to get to us and I miss my husband and our daughter misses her dad, who is living in a temporary housing in the South.