2011-02-02

Apteekin pullot ja haaste -
Pharmacy bottles and a challenge

Kävin tässä taas päivänä yhtenä kirpparilla. Ja siellä hyllyllä osui silmiini yksinäinen apteekin vanha pullo. Sellainen vähän erilainen. Karahvimallinen. En voinut vastustaa. Menin sitten muutaman päivän päästä samalle kirpparille. Ja siellä hyllyllä lepäsi toinen apteekin vanha pullo. Sekin sellainen vähän erilainen. Karahvimallinen. En voinut taaskaan vastustaa. Saisihan kotona oleva puteli tästä itselleen kaverin. Nyt nämä kaksi kaverusta asustavat työhuoneeni pöydältä.

I went to a flea market one day. And there on a shelf was a lonely, old pharmacy bottle. Sort of different. Carafe like. Couldn't resist. Then on another day I went to the same flea market. And there on a shelf was another old pharmacy bottle. That was also a bit different. Carafe like. Again couldn't resist. This time my other bottle would get a new friend. Now these two have a new home at my office desk.
Bals. Peruvian ja Ol. Oliv. Liekö näissä sitten balsamia ja oliiviöljyä joskus aikoinaan säilytetty...

Bals. Peruvian and Ol. Oliv. I guess there has been balsam and olive oil in these bottles long time ago...
Löysin toiselta kirpputorilta ihania vanhoja postikortteja. Ihastuin niiden kauniisiin kuvituksiin ja erityisesti kaikkiin mustekynällä tehtyihin merkintöihin ja teksteihin. Muutamat korteista olivat 1800-luvulta ja niitä katsellessa tuli aika veikeä olo. Aivan kuin kädessäni olisi ollut pieni pala historiaa.

I found some lovely old postcards from another flea market. I fell in love with the beautiful card illustrations and especially all those markings and texts made with old ink pencils. Some of the cards were from the 1800s and I felt so awkward when looking at them. Like I had a little piece of history in my hands.



Sain joku aika sitten tunnustukset sekä Mummun huushollin Pepiltä että Piece by Piecen Miialta. Kiitos teille näistä mieltä piristävistä ylläreistä ja heti perään anteeksi, minä olen ihan onnettoman huono vastaamaan tunnustuksiin, joihin sisältyy joku haaste... :-(

I got these awards from two different blogs some time ago. Thank you so much for these uplifting awards and my apologies, I'm so bad with awards that come with a challenge... :-(

Mutta täältä tulee, seitsemän asiaa itsestäni (ja tämä on nyt tehty pidemmän kaavan mukaan, joten kannattaa jo asetella ne tulitikut silmäluomille):

But here they come, seven (and extra-long, detailed, you will bore to death if you try and translate these) things about me (in finnish):


1. Olen harrastanut kirppareita jo lukioajoista lähtien. Käyn kirppistelemässä yleensä noin kerran viikossa, joskus useamminkin. Etenkin, jos minulla on oma kirppispöytä, jota pitää käydä päivittämässä ja siistimässä. Kirppikset ovat ihania aarreaittoja ja kierrätystä ihan parhaimmillaan, tosin kirpparihinnat voivat vaihdella suurestikin paikkakunnittain. Olen harmikseni myös huomannut, että moni voiton tavoittelija ostaa toisten kirppistavaraa pilkkahinnalla ja siirtää ne sitten omaan pöytäänsä, tuplahinnalla. Se kuulkaa meinaa väliin sapettaa, nytkin on minun jutskuja myynnissä yhdellä toisella kirpparilla, tuplahintaan! Mutta noh, itsellä pääasia on kuiteskin se, että pääsee vanhasta eroon... Pitää vaan katsokaas saada tästäkin naputtaa... ;-)

2. Sushi on lempiruokaani, tosin viime aikoina olen ostanut sushit valmiina, aiemmin Yhdysvalloissa asuessamme teimme sushia usein itse. Kuolaan erityisesti california rollsien perään, jollaisia voi ostaa esim. Hanko Sushista (mies tuo usein pääkaupunkiseudulla työmatkoilla käydessään esim. Jumbon Hanko Sushista meille iltaruoan, kuten myös toivottavasti tulevana perjantaina... vink vink...). Nam!

3. Käymme kirjastossa viikottain ja meillä luetaan tosi, tosi paljon! Lisäksi äippä lainailee kirjastosta vinot pinot elokuvia, joita sitten katselen illan pimenevinä tunteita, tyttären jo nukkuessa. Minä nauroin taas kerran kirjaston tädille tänään sitä vinoa kirja-/dvd-pinoa palauttaessani ja uusia lainatessani, että ensi kerralla taidan turvautua isoon kangassäkkiin. Sen verran paljon kannettavaa aina on.

4. Olen ihan koukussa erilaisiin naistenlehtiin, joita minulla on aina kotona vinot pinot, tilattuina, irtonumeroina ja kirppareilta kahmittuina. Mikään ei ole rentouttavampaa kuin istua sohvalle, tarttua mielenkiintoiseen naistenlehteen ja ryhtyä tutkailemaan sen sisältöä. Aiheina minua kiinnostavat ruoanlaitto- ja leivontaideat, sisustaminen, askartelu, kodinhoito, muoti, hiukset, julkkikset, elokuvat, kirjauutuudet, näyttelyt, kulttuuri, matkat ja ja ja. Lista on loputon. Olen myös huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän minulla kuluu aikaa erilaisten haastattelujen sekä mielenkiintoisten ja elämänmakuisten, välillä hyvin vakavienkin juttujen lukemiseen.

5. Rakastan elokuvien katselemista. Muistan aina sen ensimmäisen kerran, kun pääsin kummitätini kanssa elokuviin katsomaan Pessi ja Illusia-elokuvaa. Olin aivan häkeltynyt, hyvä kun sain sanaa suustani tuijottaessani valkokankaalle eteeni levittäytyvää satumaailmaa. Isäni on kuitenkin se henkilö, joka on minut elokuviin alunperin tutustuttanut. Vaikkei elokuvamakumme ehkä osukaan aina yksiin (hän on ikuinen Clint Eastwood fani ja tällä tarkoitan niitä varhaisempia tuotoksia, kuten Dirty Harry jne.), hänen kanssaan on ihan rakentavaa keskustella elokuvista. Hän jopa saattaa katsoa jonkun elokuvan, jos sitä suosittelen.

Elokuvat saavat minut siirtymään erilaisten tarinoiden maailmoihin ja minuun uppoavat parhaiten elämänmakuiset draamat, klassikot, animaatiot ja fantasiat. Illan hiljaisina tunteina suorastaan nautin, kun muu perhe nukkuu, eikä ole muuta kuin minä ja valitsemani elokuva. Tosin elokuvat maistuvat parhailta elokuvateattereissa. Etenkin, jos sali ei ole tupaten täynnä eikä olo ole kuin ahtaaseen peltipurkkiin tungetulla sardiinilla... Olen kirjoitellut elokuvablogia aiemmin osoitteessa leffataivas.blogspot.com ja olen pohtinut, josko herättäisin tuon blogin taas henkiin. Vai kirjoittelisinko satunnaisesti elokuvista täällä, Pinkeissä pioneissa. Tässä vaan tuumailen.

Ja niin, se Disneyn animaatio Kaksin karkuteillä, se oli tosi kiva elokuvakokemus. Voin suositella sitä pienemmillekin lapsille, aikuisen seurassa. Ei mikään ylipelottava, vaikkakin mukana on tyypilliseen tapaan se ilkeä paha noita. Mutta mukaan mahtuu myös paljon hauskoja tilanteita, lapsenmielistä hempeilyä ja tietenkin se tähtipari, lurjus ja prinsessa!

6. Yläasteella ja lukiossa kuvaamataito oli lempiaineeni. Haaveilin lähteväni opiskelemaan alaa, mutta mitä sitten tapahtuikaan. Lähdin lukemaan ihan eri alaa ja se päätös väliin vähän harmittaa. Yhdysvaltoihin muutettuamme päätin kokeilla taideaineita. Paikallisssa collegessa. Ajatuksella, olisikohan minusta siihen... Kävin ensin maalaus- ja vesivärikursseilla, mutta sitten huomasin, että collegella voisi ottaa myös valokuvauskursseja. En ollut valokuvannut aiemmin paljoakaan eikä kameranikaan ollut kummoinen (eikä ole varmasti nykyinenkään Canonini, kamerat kun uusiutuvat koko ajan. Niin ja mun kameran linssitkin on siis toooosiii vanhoja. Eikä mulla ole vielä edes sitä irtosalamaa...). Kävin ensin mustavalkokurssin ja se oli jännää, sillä teimme kaiken käsin, filmirullien avaamisen (yhtä tuskaa, se kun tehtiin pilkkopimeässä ja siirrettin varovasti sellaiseen peltipurkkiin, johon ne negan reiät piti osua kohdilleen tai nega saattoi mennä vinoon ja tuloksena, kökkökuvatus) ja pimiötyöskentelyn mukaanlukien. Kävin muutamia mustavalkokursseja ja sitten siirryin värikuvatyöskentelyyn, edelleen teimme kaiken käsin. Ei ollut digilabroja tuolloin, ei.

Mutta tuolloin, juuri kolmenkympin virstanpylvään saavuttaneena haaveilin salaa, että minusta tulisi ihan oikea taiteilija. Osallistuin oppilasnäyttelyihin ja collegetason kilpailuihin niin omassa kuin muissakin collegeissa. Voitinkin niistä joitain ja sain jopa collegeltamme arvostetun stipendin. Maalauksen opettajani innoittamana sain näyttelyn myös paikalliseen ravintolaan ja taidegalleriaan. Mukana oli niin valokuvia kuin maalauksiakin. Vaan mitä sitten tapahtui? Tulin raskaaksi, eikä kaikki mennytkään niinkuin olin kuvitellut. Raskausaika oli vaikea ja valokuvaaminen ja muu taiteilu, se tuntui toissijaiselta ja sai jäädä. Nuo ajat tuntuvat nyt kaukaisilta ja miltei epätodellisilta. En koskaan valmistunut alalle, enkä olisi voinutkaan, sillä viisumityyppini kielsi tutkinnon suorittamisen, voiko olla mälsempää rajoitusta? Noilta vuosilta minulla on kuitenkin vielä jäljellä mm. läjä isoja vedoksia ja kyllähän se vaan näyttää upealta, kun on suurikokoisissa kuvissa ne aidosti palaneet negatiivin reunatkin esillä. Ei mitkään kuvankäsittelyohjelmalla tehdyt. Nyt sitten kuvaan digikameralla ja joskus pohdin, uskaltaisinko enää edes kuvata filmikameralla. On se vaan paljon kinkkisempää, vaan toisaalta myös antaa paljon. Etenkin se pimiössä jännääminen, että miltähän se lopputulos nyt oikein näyttää. Valokuvaaminen on kyllä ehdottomasti yksi sellainen juttu, josta nautin ja jota rakastan, IHAN HIRMUSTI!!!

7. Olen joskus melko itsekriittinen ja se kyllä osaa joskus sapettaa. Sanonta, jossa puhellaan jotain sellaista, että olet usein itse itsesi pahin vihollinen, se kyllä pitää aina silloin tällöin kohdallani paikkansa. Mistähän saisi oppia siihen, ettei aina ole ensimmäisenä itse tyrmäämässä omia ideoitaan. Pitäisi vaan osata ajatella avarakatseisemmin ja toimia. Aaargh! Ei ole helppoa...
----------------------------------------------
Ja voi mahdoton, nyt minun pitäisi jakaa tätä eteenpäin. Siis oikeesti, ihan mahdotonta! Täällä kun on niin useita ihania blogeja. Mutta ojennan tämän nyt muutamalle uudelle blogituttavuudelle:

And oh my, now I should give this award to someone. Really guys, this is impossible! Here are so many wonderful blogs. But this time I give this to some new blogger friends:
3. Nina
Ja teille kaikille bloggaajille siellä jossain. Jatketaan samaan malliin. Joo, bloggaaminen on addiktoivaa, mutta niin hauskaa!

And to all you bloggers there somewhere, let's keep doing what we have been doing. Yes, blogging is addicting, but so much fun!

11 kommenttia:

Pepi kirjoitti...

Yöllinen iso kiitos :D
Ei tarvittu edes niitä tulitikkuja!

Kiva "tutustua" tällä tavalla vähän enemmän kuin ihan pelkkien normi blogisivujen kautta :D

Kaipa tästä täytyis yrittää lähteä unten maille -paitsi että iltasanomat on vielä lukematta..

Anne kirjoitti...

Minusta on mukava lukea näitä "tunnustuksia", joita blogeissa on nyt juuri ollut enemmän näiden Awardien vuoksi.

Tunnen hengenheimolaisuutta heti noista kohdista, jossa puhut leffoista ja valokuvauksesta. Kuvis oli myös suosikkini koulussa aina lukioon asti. Joku taideaine olisi kiinnostunut jatko-opiskelu mahdollisuutenakin, mutta itsekriittisesti päättelin, että en ole niin taitava. Valokuvaus on onneksi pysynyt mukana ihan teinivuosilta asti, harrastuksena. Lukion kuviksessa oli myös mahdollisuus kehittää kuvat filmistä asti itse. Se oli hauskaa!

Mukavaa loppuviikkoa!!

Miia kirjoitti...

Kivat pullot olet löytänyt. Ja oli mukava lukea tunnustuksiasi. Halusin muutenkin jättää kommenttia kertoakseni, että olen edelleen täällä ja luen blogiasi. Tulee vaan niin harvoin jätettyä kommenttia, kun aikaa blogien lukemiseen on ollut paljon vähemmän. Täytyy käydä aina pikaisella kierroksella. Mukavia talvipäiviä, tosin kevättä odotellaan ainakin täällä jo kovasti!

STYLIZIMO kirjoitti...

Thank you so much for your award! What an honor <3
Hugs, Nina

Sari kirjoitti...

Moi Pepi ja kiitos vielä kivasta tunnustuksesta. Maratonmittainen vastaus, mutta ajattelin nyt sitten vastata kunnolla :-)

Moi Anne. Sama juttu, näitä tunnustuksia on kiva lukea, mutta aika vaikea itse lähteä näihin vastaamaan. Kun tuntuu, että jo kohta toistaa itseään. Vaan kyllä sitä sit lopulta aina jotain uutta itsestään keksii paljastettavaksi saakka.

Kuvis oli juu lemppariaine, olisipa meilläkin ollut lukiossa mahdollisuus pimiötyöskentelyyn tai edes valokuvaamiseen yleensä. Minäkin olen tosi itsekriittinen esim. kaikkien töitteni suhteen, en esim. osaa laittaa niitä kotimme seinille. Joteskin se tuntuis itsensä korostamiselta, jota mieheni ei taas ymmärrä yhtään.

Hei Miia ja kiitos kommentistasi. Ja kiva, ettet ole minnekään hävinnyt, mukava on aina kommenttejasi lueskella ;-) Mukavaa kevään odotusta myös sinulle!

Hi Stylizimo and you are welcome. You truly deserve it! Have a nice day!

Esmeralda kirjoitti...

Ihana! Kiitokset! :) Kiva lukea tunnustuksia pidemmän kaavan mukaan!
Tosi kauniit pullot olet löytänyt.♥

Sari kirjoitti...

Hei Esmeralda ja kiitos kommentistasi. Tunnustuksia on tosiaan niin kiva lukea, mutta niin paljon vaikeampi tehdä... Nyt sitten jään odottelemaan sinun tunnustuksiasi... ;-) Ei vaan, pakkohan ei ole vastata. Mukavaa loppuviikkoa!

Anne-Marie kirjoitti...

Kivat pullot! Noita löytää aika harvoin!

Kivat tunnustukset! Oppii tuntemaan paremmin,vaikka ei olla nähtykään..

Sushi on herkkua täälläkin,kun japanilainen au pairimme opetti niitä tekemään ;-)

Sari kirjoitti...

Hei Anne-Marie. Nuo pullot oli kyllä hauskat. En ole tuollaisia koskaan aiemmin nähnytkään.

Sushi on kyllä namia. Sinulla on ollut kyllä hyvä opettaja siellä. Minä olen joskus saanut opastusta sushien teon suhteen Yhdysvalloissa japanilaiselta ystättäreltäni, joka tosin oli sitä mieltä, että esim. california rollit eivät ole oikeata sushia... :-) Ja ne nyt on just niit mun lemppareita...

Signe kirjoitti...

Thank you so much Sari, what a great way to start my Friday :D

Hugs and a lovely weekend to you!

Sari kirjoitti...

You're welcome Signe. I really like your blog!