2012-01-05

40

Täytän tänään 40. Kai se on nyt uskottava, että olen keski-ikäinen nainen. Huih! Peiliin katsoessa totuus on kyllä käynyt ilmi jo pidemmän aikaan, mutta kumma juttu, miten se tuo mieli pysyy edelleen kahdenkymmenen ikävuoden tasolla ja väliin lapsettaa niin maan perhanasti.

Toivottavasti jo 50 vuoden iässä tunnen itseni hiukan aikuisemmaksi myös sisältä. Vai tarvitseeko tuota?

Today I turn 40 years of age. I guess I have to believe that I am already middle-aged woman. Oh my! When I look at the mirror that truth is undeniable, but for some reason my mind is still at the age of 20s and at times I feel so darn childish.

Hopefully at the age of 50 I also feel a bit more grown-up inside. Or do I really need to?



Tein synttärikakun sijasta pitkästä aikaa kuppikakkuja ja kylläpä ne mukamas maistuivatkin ihanilta. Illalla menemme ulos syömään ja mies saa kiusata minua iästäni reilun kuukauden. Perässä tulee hänkin pyöreine vuosineen helmikuussa... ;-)

Instead of birthday cake I made some cupcakes that I haven't made for a long time and oh my how they tasted lovely. Tonight we will go out to dinner and my husband has the opportunity to tease me about my age for about a month. But there he comes behind me with his round years in February... ;-)

27 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Lämpimät Onnittelut sinulle Sari ♥
Oikein mukavaa juhlapäivää!

Tervetuloa viidennellekymmenennelle! ;)

Hanni kirjoitti...

Paljon Onnea Sari! Eikös se niin ollut, että ihminen on juuri niin vanha, kuin miksi tuntee itsensä ;)? Mä ainakin olen ikuinen kaksvitonen, hehh.

Anonyymi kirjoitti...

OIKEIN IHANAA SYNTYMÄPÄIVÄÄ !

Ja saa lapsettaa....vielä 50 vuoden iässäkin.

<3

Patalaiskakommentoija Ulla

Mari kirjoitti...

Onnea onnea Sari♥ Ihania herkkuja oot leiponut;)

Yaelian kirjoitti...

Happy Birthday Sari! Olet nainen parhaassa iässään!
Ja ihanat kuppikakut:)

Sabuska kirjoitti...

Onnea!!!
Minä täytin heinäkuussa mutta yritän ajatella että ikä on vain numeroita, mieli nuori. Töissä juuri 22 vuotias nuori mies arvioi ikäni viisi vuotta nuoremmaksi ja se kyllä teki iloiseksi ;-)))
Meillä mies on muutamia vuosia nuorempi ja tässä kohtaa se ei ole ollenkaan hyvä juttu ;-)

Miia kirjoitti...

Paljon onnea!

Esmeralda kirjoitti...

Paljon Onnea Sari! Ja hauskaa synttäripäivän iltaa. :)

Sari kirjoitti...

Kiitos kaikille onnitteluista. Aamu alkoi kukkasilla, päivä meni koulussa ja iltapäivä myrskyn kaatamia puita pilkkoessa. Mutta pian pääsee ulos syömään, nam!

Ja niin sen täytyy olla, että kunhan mieli on virkeä ja nuorekas, niin sillä selviää jo pitkälle, tällainen keski-ikäinenkin mamma.

Sabuska, minä olen kanssa aina ihan otettu, jos joku (vaikka edes hyvää tarkoittaakseen) sanoo minua nuoremman näköiseksi kuin mitä olen. Ilahduttaa kummasti tässä iässä, kun jokainen uusi ryppy saa alahuulen kääntymään vinosti alaspäin... ;-)

Anonyymi kirjoitti...

Onnea!
Älä päästä itseäsi tietyn ikäiseksi, älä tietyssä asemassa olevaksi, niin olet vapaa istumaan tavaratalon rappusille syömään tötteröjäätelöä.
(helena anhava)
-kastehelmi

Lisay kirjoitti...

Onnittelut!!!
Olemme sen ikaisia,milta meista tuntuu!!!
Minua ihmetytti viime kesana eras ikaiseni nainen,joka hoki koko ajan miten vanhoja me jo ollaan.
No,mina juoksen viela 4-vuotiaan perassa ja tama nainen oli samanikaisen mummo,joten kai sekin vaikuttaa tuntemuksiin...

Pampuliina kirjoitti...

Onnea!!! Ja ikähän on vain numeroita;)
Todistelen myös itselleni tuota kun samat lukemat täällä sitten syksyllä.

Terhi kirjoitti...

Suuret onnentoivotukset! Täytin itse reilu vuosi sitten 50 ja kokemuksesta voin kertoa, että et sinä sen aikuisemmaksi muutu. Hyvä puoli on se, että elämä kaikenkaikkiaan tulee jotenkin helpommaksi. Esimerkiksi voi kysyä kaikkea, mitä ei tiedä tai ei ymmärrä. Se on ihanaa. Minulla myös mies on vajaat kaksi kuukautta nuorempi, eikä hän koskaan jätä sitä aikaa hyödyntämättä.

Eveliina kirjoitti...

Paljon onnea Sari!!

musta peltikatto kirjoitti...

Ihanaa syntymäpäivää ja valtavasti onnea!

Annimuori kirjoitti...

Paljon onnea, perässä tullaan täälläkin.

Sari kirjoitti...

Kiitos vielä kaikille onnitteluista. Oli kiva ilta, tosin eilinen meni enempi tai vähempi hyväntekeväisyydelle, kun lähdimme miehen kanssa vielä vähän viihteelle illan päätteksi... ;-)

Kiva huomata, että monia meitä tämänikäisiä yhdistää se, että se lapsenmielisyys kuitenkin säilyy. Ja ikähän on vaan numeroita, niinkuin Pampuliina sanoi. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Pepi kirjoitti...

Onnittelut!!
Eikä yhtään tarvi "aikuistua" -en minä ainakaan :)

Mari kirjoitti...

Myöhästyneet onnittelut Sarille!

Anonyymi kirjoitti...

Paljon onnea täältäkin!! Happy Birthday!!
CalGirl

Sari kirjoitti...

Kiitos Pepi, Mari ja CalGirl. Yhtä lapsellisia täällä ollaan, iästä huolimatta ;-)

Riikka kirjoitti...

Synttärionnittelut ! Herkullisen näköisiä kuppikakkuja !

Marja B. kirjoitti...

Onnea! Ajattelen aina, että ikä ei ole numeroita, se on mielentila! Ja oikeassa mielentilassa voi aina löytää uutta, lapsenomaisesti.

Sari kirjoitti...

Hei Riikka ja Marja B ja kiitos onnitteluista. Elämä jatkuu, vaikka kieltämättä säikähdin, kun tajusin, että seuraavat pyöretä onkin sitten jo 50-vuotisjuhlat... Noh, vielä on aikaa 10 vuotta hengitellä syvään ja totutella siihen ajatukseen, joten matka jatkuu lapsenomaisin mielin ja saattaa kyllä jatkua tuonkin rajapyykin jälkeen... ;-)

Marja kirjoitti...

Taas minä luen postauksia viiveellä.. mutta parempi myöhään... sylintäydeltä ONNEA ikätoverille! :) Mulla vuosikymmen vaihtuu vasta syksyllä... poden aikamoista ikäkriisiä - tai kriisin aiheuttaa lähinnä tämä rypistyvä naama - jotenkin sitä ei vaan miellä itseään nelikymppiseksi saati keski-ikäiseksi vaikka peilistä sen ikäinen naama jo katsookin... onneksi ihmisluonto on siinä mielessä armollinen, ettei olo muuten tunnu yhtään nelikymppiseltä! :)

Anne-Marie kirjoitti...

Täällä toinen kuka lukee viiveellä postauksia..mutta tuhannesti onnea ja halaus!

Saa lapsettaa ja pitääkin;-)

ONNEA!

Sari kirjoitti...

Kiitos Marja kommentistasi. Ja anteeksi, nyt vasta sen täältä hoksasin. Ikäkriisiä se kai minullakin on jollain tasolla jo meneillään, naama näyttää kovin ryttyiseltä täälläkin suuntaa ja siinä näkyvät auringossa vietetyt vuodet jo kummasti.

Mutta mieli, se vaan pysyy samalla 20-kymppisen tasolla. Ehkä se kuitenkin on tärkeintä, en kuitenkaan haluaisi näyttää miltään plastiikkakirurgiaan turvautuneelta, ilmeettömältä ihmiseltä. Kai se niin on, että elämä saa näkyä myös iholla.

Hei Anne-Marie ja kiitos sinullekin onnentoivotuksista. Juu, lapsettaa vaan edelleen ja niin se saakin ;-) Kun vaan vielä tuo kroppa fyysisesti pysyisi mukana seuraavatkin vuosikymmenet, niin se olisi kyllä vallan hieno juttu.