2012-06-26

Midsummer



















Juhannus oli lämmin ja aurinkoinen. Vietimme sitä tyttäremme kummien seurassa mökillämme Keski-Suomessa. Viikonloppumme oli täynnä kesäherkkuja, ulkoilua ja yhdessäoloa. Ihanan rentouttava ja rauhallinen juhannus.

Antoi mukavasti voimia ensi viikonlopulle, kun edessä on raskaat, oman kummisetäni hautajaiset. Onneksi päädyimme viettämään niitä vain lähiomaisten parissa, sillä muistotilaisuus tulee varmasti olemaan aika tunnekuohuinen hänen äkillisen poismenonsa vuoksi.

Eikä ole tämä bloginikaan muuttanut vielä minnekään, vaan sekin on tapahtumassa - pikkuhiljaa ;-)

Midsummer was warm and sunny. We spend it with our daughters godparents at our summer house in Middle Finland. Our weekend was full of delicious summer food, being outdoors and spending some time together. So relaxing and peaceful midsummer it was.

And gave some much needed strength for next weekend, when we will have the funeral of my own godfather. We ended up having the funeral just between closest relatives, since it will sure be one emotional memorial service due to his sudden passing.

And this blog of mine hasn't moved anywhere yet, but it sure will happen - little by little ;-)

21 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Aivan ihanan tunnelmallisia kuvia.

Yaelian kirjoitti...

Ihanat kuvat! Keskikesällä on kyllä niin kaunista! Ja olen pahoillani kummisetäsi poismenon johdosta...voimia!

Neiti X kirjoitti...

Upeita kuvia - ihanan kesäisen tunnelmallisia! :)

Sari kirjoitti...

Kiitos Kaisa, Suomen suvea on niin ihana kuvata, kun kaikki on niin kaunista ;-)

Hei Yaelian ja kiitos. Keskikesä on kyllä Suomessa tosi kaunista aikaa. Kiitos myös osanotosta, ehkä kohta alkaa jo helpottaa, vaikka vieläkin tämä tilanne tuntuu niin epätodelliselta. Kummisetäni oli minulle jo pienestä lapsesta asti hyvin läheinen ja hän oli maailmaa paljon nähneenä ja vuosikymmeniä ulkomailla asuneena aina kannustamassa kokeilemaan siipiään ja nyt tuo kaikki elämänviisaus on poissa.

Kiitos neiti X - Suomen kesä on niin kaunis ja kuvauksellinen ;-)

Anonyymi kirjoitti...

Ihania kesäkuvia !

Mekin olimme kavereiden mökillä, jo 26. vuosi siellä mökillä.

Voimia viikonloppuun.

Halauksin,

Patalaiska-Ulla

Sari kirjoitti...

Hei Ulla ja kiitos kommentistasi. Ihanat juhannusperinteet teillä, jo 26. kertaa samalla mökillä kavereiden kanssa. Kertoo mielestäni myös jotain kaunista ystävyydestänne ;-)

Ja kiitos, voimia tarvitaan lauantaina. Onneksi pidämme hautajaiset lähisukulaisten kesken, joten jos kovin itkua tulee, niin sitten saa tulla ihan vapaasti. Ja muistotilaisuus pidetään myös samalla kokoonpanolla olosuhteisiin nähden mahdollisimman rennoissa tunnelmissa enoni, kummisetäni veljen huvilalla, jossa muistelemme kummisetää maisemissa, joista hän itsekin aina niin kovin nautti - järven rannalla.

sanna kirjoitti...

Wau mitä upeita kuvia ja kuvakulmia. Erityisesti tykkäsin noista kahdesta ekasta kuvasta!

Sari kirjoitti...

Hei Sanna ja kiitos kivasta kommentistasi. Kuvakulmilla on aina hauska kikkailla ja kiva kuulla, että tykkäsit kuvistani. Mukavaa viikon jatkoa sinulle täältä sateen keskeltä.

Anonyymi kirjoitti...

Hei Sari!

Kiitos kauniista kuvista ja voimia ensi viikonlopulle!
T; Mari

Sari kirjoitti...

Hei Mari ja kiitos, ensi viikonloppu on varmasti vaikea, mutta toivon mukaan selviämme tuosta koettelemuksesta joten kuten. Eniten hirvittää äitini ja hänen veljiensä puolesta - heille tämä on ollut tosi kova pala.

Tuija N. kirjoitti...

Hautajaisista ei varmaan voi koskaan sanoa, että "ihanat", mutta nuo järjestelyt vaikuttavat lämpimiltä, perhekeskeisiltä muistojuhlilta. Jaksamisia viikonloppuun!

Oliko Keski-Suomen järvivedet vielä yhtä hyytävän kylmiä kuin Pohjois-Savossa? Siellä nimittäin oli aikas kylmät vedet.

Merja kirjoitti...

Voimia viikonloppuun.

Mihinkäs blogisi muuttaa, kyselee utelias? :)

Heluna kirjoitti...

Osanotto kummisetäsi poismenon johdosta. Muistankin, kuinka joskus kerroit "maailmanmatkaajakummisedästäsi". Voimia viikonloppuun.

PS. Kummisetäsi elämänviisaus ei ole poissa, se on teissä kaikissa läheisisssä. Jonkun ajan päästä pystyt jo hymyillen muistelemaan kaikkea sitä, vaikka vielä ei siltä ehkä tunnukaan.

Riikka kirjoitti...

Ihania kuvia, oikea suomen suven fiilis :) Voimia tulevaan !

Sari kirjoitti...

Hei vaan kaikille ja kiitos kommenteistanne. Noin viikko nettipimennossa, enkä ole päässyt kurkkailemaan tänne bloginkaan puolelle.

Tuija, hautajaiset meni olosuhteisiin nähden ihan hyvin ja muistotilaisuus oli tosi lämminhenkinen. Se, että järjestimme hautajaiset vain lähisukulaisten kesken oli kyllä ihan paras ratkaisu tässä tilanteessa. Sai itkeä silmänsä päästään ilman mitään estoja.

Noista järvivesistä, että kyllä ne vedet aika viileät olivat Keski-Suomessa, mutta meidän neitiä ei pitele mikään. Nyt alkuviikosta tosin tuli jo muutosta ja järvivesi alkoi jo lähennellä kahtakymmentä.

Kiitos Merja, viikonlopun koitokset meni ihan hyvin, jos niin nyt voi sanoa.

Eikä mun blogi mihinkään ihmeempään paikkaan tästä muuta, luulen vaan, että PinkPioniesien aika on pian ohi.

Kiitos Heluna lohduttavasta kommentistasi. Sinä jos kuka tiedät, mistä puhut ja olet kyllä ollut ajatuksissani kaiken ahdistuksen keskellä.

Läheisen poismeno vie kyllä kaikki mehut, niinkuin tiedät ja teidän kohdalla tuo tuska on ollut vielä moninkertainen. Tässä tapauksessa kuolema tuli niin yllättäen ja kummisetäni kohdalla se ei myöskään ollut mikään helppo kuolema, sillä nyt on selviämässä, että hän oli jäänyt ojaanajon jälkeen palavaan autoon todennäköisesti siksi, että keskuslukitus jumittui eikä hän päässyt ulos autosta. On vain toivottava, ettei hän ollut pitkään tajuissaan.

Tämä asia sai meidän koko suvun tarkistamaan autojensa keskuslukitukset. Monesta autosta kun ei pääse näköjään ulos, jos auton sähkötoiminnot pettävät, mikä on aika pelottava asia :-(

Mutta kyllä tämä järkytys varmasti vielä ajan myötä tasaantuu ja kyllä me jo koetimme muistotilaisuudessakin löytää myös niitä iloisia asioita kummisetääni liittyvistä muistoista. Ja niin se pitäisi varmasti osata ajatella, että hänen elämänviisautensa kulkee meidän mukanamme.

Hei Riikka ja kiitos. Suomen suvi on kyllä kaunis ja kuvauksellinen ;-) Ja kiitos myös voimatoivotuksista, ihan hyvin tuo viikonloppu meni ja jospa se tästä jo alkaa jossain kohti helpottaa.

Anne-Marie kirjoitti...

Kauniita kuvia <3

Meidän reissu heitetty vesisateessa..mutta onpahan käyty Norjassa ;-)

Onneksi suru väistyy jossakin vaiheessa ja kaikki muistot säilyvät sydämissä.
Olet varmasti saanut häneltä paljon ja se kantaa sinua vielä pitkään
-muistoissasi!
Voimia ja halaus!!

Heluna kirjoitti...

Ihan järkyttävä tapa menehtyä. Eipä tuollaistakaan koskaan uskoisi kohdalle sattuvan. Ei ihme, että on ollut järkyttävä suru-uutinen ja varmasti pyörii tuon takia pitkään mielessä. Voimia teille edelleen!

Sari kirjoitti...

Kiitos Anne-Marie. Nyt on tietokoneella käytetty aika tippunut ihan minimiin, joten en ole kauheasti täällä käynyt kurkkailemassa, mutta nyt päätin istahtaa hetkeksi alas ja vastailla kommenttiisi.

Norjan reissu oli varmasti hieno kokemus, ja ei se vesisadekaan aina ole pahaksi, jos ei nyt ihan kaatamalla vettä tule.

Muistot kyllä auttavat tässä tilanteessa, vaikka edelleenkin on päiviä, että tekisi mieli pistää itkuksi. Sen verran iso järkytys tuo oli. Mutta pikkuhiljaa kohti parempaa mennään - näin uskon.

Hei Heluna, niin se kyllä on ja monta kysymystä jäi pyörimään mieleen, kun tutkimukset ovat vieläkin kesken. Kun ihminen palaa niin, ettei jäljelle jää juuri mitään, on tutkimuksetkin pitkäkestoisia ja hankalia. Ja mielessä tämä pyörii päivittäin, mutta kai tämä joskus sitten helpottaa.

Anonyymi kirjoitti...

Hei,

Toivottavasti siellä on kaikki hyvin, mietin sinua aina välillä ja käyn täällä katsomassa mitä teille kuuluu.

Kaikkea hyvää toivottaa vakiolukijasi

Anonyymi kirjoitti...

Hei,

Toivottavasti siellä on kaikki hyvin, mietin sinua aina välillä ja käyn täällä katsomassa mitä teille kuuluu.

Kaikkea hyvää toivottaa vakiolukijasi

Sari kirjoitti...

Hei vakiolukija ja kiitos mieltä lämmittävästä kommentistasi. Täällä on kaikki ihan ok, nyt ei ole vain ollut hirmusti aikaa eikä oikein kauheaa innostustakaan tähän blogiin ja sen päivittämiseen, kun ollaan oltu koko perhe lomalla. En ole oikein tähän koneen äärellekään sitten malttanut istahtaa.

Mutta ajattelin jo luultavasti huomenissa laittaa tänne yhden edellisiin postauksiin jollain tapaa liittyvän postauksen, jonka olen luvannut eräälle taholle, joten täällä kyllä sitkeästi ollaan, vaikka onkin ollut tällaista hiljaiseloa.

En ole siis kadonnut mihinkään ;-) Pientä muutosta tosin pitäisi olla edelleenkin tulossa, mutta vie aikaa enempi kuin osasin odottaa. Mutta hiljaa hyvää tulee, vai miten se nyt meneekään.

Mukavaa loppukesää sinulle vakiolukija ja kiva, kun jätit kommenttia!