2012-01-18

Kun lapsi nukkuu... - When a child sleeps...

...niin onko suloisempaa näkyä? Siinä hän nukkuu, viattoman ja onnellisen näköisenä lapsen untaan. Äidin vanha 70-luvun retroyöppäri päällään (saa aina hymyilemään, sillä on jo vähän tytölle hihoista pieni, mutta jota hän suosii, sillä se on hänen lemppariyöpaitansa).

Meidän neidillä on usein, vielä 7-vuoden iässäkin tapana kömpiä isän ja äidin sänkyyn keskellä yötä. Oma lempipehmo kainalossa sieltä tullaan silmät unenpöpperössä ja vallataan koko sänky nukkumalla kädet leveästi pään sivuilla ja jalat vinksin vonksin siellä täällä. Ja tämä tyttö kyllä osaa pyöriä unissaan, jolloin parisänkymme tuntuu ihan oikeasti ahtaalta.

Ja me annetaan sen tapahtua - vielä. Vaikka viime aikoina on vahvasti alkanut tuntumaan siltä, että tämä tapa olisi hyvä saada kitkettyä kohta pois. Ja käännyttää lapsi heti ovella takaisin omaan huoneeseensa. Mutta vielä emme ole saaneet otettua tuota askelta - ja kieltää lasta tulemasta väliimme keskellä yötä...

Viimeksi tänään keskustelimme aiheesta tyttären kanssa, että mitä jos hän seuraavan kerran yöllä herättyään koettaisi vaikkapa kääntää kylkeä ja jatkaa uniaan. Tähän saimme vastaukseksi tyynen naurahduksen. Joku selvästi tietää, ettei häntä käännytetä ovella takaisin. On ne vaan ovelia... ;-)

Vieläkö teillä jälkikasvu kömpii öisin äidin ja isän väliin? Missä iässä sinun mielestäsi on aika kieltää lasta tulemasta yöllä vanhempien huoneeseen? Vai voiko tällaisille asioille ylipäätään vetää ikärajaa? Asioille, jotka olivat ennen ihan luonnollisia. Onko meidän sukupolvi nyt sitä sakkia, kun vetää ikärajan kaikelle? Jopa läheisyydelle?



...is there a cuter sight? There she sleeps, so innocent and happy seeing her sweet childhood dreams. Using mom's old retro nightgown from the 70s (which makes me smile since it is already a bit small from the sleeves but she still insists to use it cause it's her favorite).

Our missy still at a age of 7 tends to climb to mom's and dad's bed in the middle of the night. Dragging her favorite plush toy in her armpit with sleepy eyes she overtakes the whole king size bed with arms widely open on both sides of her head and her legs here and there. And this girl she moves a lot when sleeping, and then our bed feels very tiny.

And we let it still happen. Even though we have started to feel that this habit has to stop soon. And our child should be send back to her room right at the door. But we haven't taken that step yet - and forbid her from coming to our room in the middle of the night.

It was only today when we last discussed about this subject matter with our daughter and suggested that what if next time when she wakes up in the middle of the night she just turns around and continues sleeping. To that she just laughed lightly. Someone seems to know that she will not be turned away. Those kids are so smart... ;-)

Does your offspring still crawl between mom and dad during the night? And at what age you feel it is time for this habit to stop? Or can you really even draw an age line for things like this? To things that were all natural before. Is our generation that kind of bunch which makes new rules to everything? Even for nearness.

8 kommenttia:

Hanni kirjoitti...

Nukkuva lapsi on aina suloinen näky! Kiva yöpuku :)
Mä en aio rajoittaa lasten viereentuloa, uskon, että se loppuu kyllä aikanaan luonnostaan. Kun isompia lapsia ei ehkä huomaa/ehdi halia ja helliä tarpeeksi päivällä, niin yöllä saavat tarvittaessa tankattua läheisyyttä. Tai lohtua jos on nähnyt pahaa unta. Nythän kylläkin mulla on tuo vauva öisin vieressä ja se rajoittaa koululaisten kainaloontuloa, mutta noin aion taas jatkaa sitten, kun pieni kasvaa vähäsen...

Kivaa keskiviikkoa!

Jael kirjoitti...

Suloinen näky! Minä en muista että olisi ollut tuota ongelmaa kun poikani oli pieni,tosin hän heräsi joskus ja sitten piti mennä häntä uudestaan peittämään. Mukavaa loppuviikkoa!

Anne-Marie kirjoitti...

Meilläkin ovat aika pieninä tykänneet enemmän omasta rauhasta kuin tiiviisti nukkumisesta.

Mutta vieläkin esim 12v. jos olen vaikka yövuorossa niin mielellään menee minun paikalleni nukkumaan ;-)

Yksi lapsista oli pienempänä kuin kellon viisari vieressä..välillä oli varpaat suussa jne ;-)
Jokainen kai tekee niin kuin itselle parhaaksi tuntuu?!

Mukavaa loppuviikkoa!!

Veera kirjoitti...

Voi mikä kaunotar :)

Vieressänukkumisasiaa on täälläkin pohdittu useaan kertaan, vaikka tyttö vielä sen verran pieni, ettei pääse pinniksestä itse viereen kömpimään. Meillä on tähän mennessä nukuttu miten milloinkin, tilanteen mukaan. Nyt taas viimeiset kuukaudet Lilla nukkunut omassa sängyssään.

En ymmärrä, miksi niin kauheasti ihannoidaan sitä, että lapsi ei nukkuisi vanhempiensa välissä. Jokainen perhe nukkukoon miten parhaalta tuntuu. En oikein ole vakuuttunut niistäkään väitteistä, että vauva/lapsi oppisi nukahtamaan ja nukkumaan aikuisena paremmin, jos hänet on pienestä asti opetettu nukkumaan yksin. Uskon, että asiaan vaikuttaa enemmän tempperamentti ja muut yksilölliset tekijät. Itse olen nukkunut vanhempieni välissä noin 7-8 -vuotiaaksi, samoin kaksi veljeäni. Samat olosuhteet, mutta silti mä olen melko hyvä nukkuja, toinen veli todella "huono" nukkuja ja toinen veli jotain siltä väliltä :D

Itse tykkäisin, että Lilla nukkuisi nukkumaan pääosin omassa sängyssä, koska silloin me miehen kanssa nukutaan paremmin, kun ei ole koko ajan varpaat suussa tai kantapää silmässä. Mutta en aio mihinkään taisteluun asiasta lähteä. Paitsi jos lapsia olisi enemmän ja kaikki kömpisivät viereen, niin varmaan tilanpuutteen seurauksena lähtisin asiaan puuttumaan :)

Oho kun tuli kirjoittetua pitkästi... :D

Sari kirjoitti...

Hei Hanni ja kiitos kivasta kommentistasi. Ja nukkuva lapsi on kyllä tosiaan niin suloinen ja aito näky ;-)

Meillä nyt puntaroidaan tämän asian kanssa, mutta ei kyllä olla laittamassa salpaa makkarin oveen, että avoimet on ovet yöllä, vaikka ne varpaat onkin usein suussa ja pienet jalat muksii selkään.

Luulen kyllä, että tämä tapa kohta jää ja sitten miehen kanssa haikaillaan, kun lapsi ei enää kaipaakaan isin ja äidin väliin.

Hei Yaelian. Meillä tämä tapa on selvästi yleistynyt sen jälkeen, kun muutimme Suomeen ja tyttären huone on ihan eri päässä taloa. En tiedä sitten, pelottaako häntä joskus yöllä pimeässä huoneessaan. Yövaloa hän ei kuitenkaan halua meidän jättävän yöksi päälle.

Mutta vielä on annettu neidin tulla väliin nukkumaan, jos yöllä on herännyt ja sänkyymme kömpinyt. Tyttö vaan alkaa olemaan niin pitkä, että hivenen ahtaaksi alkaa leveämpikin sänky käymään, etenkin, jos tyttö heittää kesken unien poikittain makaamaan ;-)

Hei Anne-Marie. Varpaat on täälläkin väliin suussa ja tosiaan, tuo neiti on jo aika pötkäle meidän keskellä nukkumaan. Mutta joo, jospa tämä tapa iän myötä lähtee pois.

Hei Veera ja kiitos kivasta kommentistasi. Ja kiva oli lukea pidempikin kommentti, ei haittaa lainkaan ;-) En minäkään varmaan tästä aiheesta edes täällä keskustelisi, jollei tytöllä jo alkaisi olemaan tuota kokoa ja sänky käymässä hiukan ahtaaksi.

Muistan Yhdysvalloissa asuessani hämmästyneeni, kun intialaisen ystävättäreni tytär (tuolloin 5-vuotias) nukkui hänen kertomansa mukaan samassa huoneessa vanhempiensa kanssa. Hän kertoi sen olevan ihan yleinen tapa heidän kulttuurissaan. Lasten annetaan nukkua vanhempien vieressä ja se on heille ihan luonnollista ja näin lapsi tuntee myös olonsa turvallisemmaksi ja saa läheisyyttä. Jäin tuolloin miettimään hänen sanojaan ja tuumailin, että ehkä siinä on jotain perääkin.

Meillä neiti menee kyllä nukkumaan omaan huoneeseensa, mutta sitten tosiaan jossain vaiheessa yötä saattaa kipitellä meidän väliin. Joskus en edes herää siihen, taas joskus on sitten ne varpaat ja sormet suussa ja jalat paukuttamassa selkää vasten.

Ja se on tässä ehkä se suurin syy, isän ja äidin oma itsekkyys, kun ei meinata saada välillä nukuttua tuon meidän pötkäleen pyöriessä sängyssä sammakkokäsineen ja -jalkoineen ;-0 Mutta sama täällä, taisteluun ei aiheesta ruveta ja seuraamme nyt tilannetta.

Mielenkiintoista oli kyllä kuulla eri ajatuksia aiheesta. Tämäkin asia voi näköjään vaihdella ja lapset ovat tässäkin suhteessa kovin erilaisia.

Kivaa keskiviikkoa kaikille!

Tuija N. kirjoitti...

Ihan varmasti, ei tyttö enää rippikouluiässä teidän välissä nuku!
Meilläkään ei ole rajoitettu viereen tulemista. Isompi siirtyi yllättäen viime syksynä omaan huoneeseensa nukkumaan, hänellä on vaatekaapin päällä "perhosvalot" (= perhosenmuotoiset jouluvalot) yöllä päällä. Niistä tulee valoa, muttei liikaa niin, että häiritsisi yöunta. Joskus sieltä kömmitään noin tuntia ennen ylösnousua meidän väliin, muttei joka yö. Pienempi taas ei suostu äidin kyljestä siirtymään edes omaan sänkyynsä (joka on meidän makkarissa) nukkumaan. En ole nostanut siitäkään mitään "issuetta", eiköhän tuo siitä lähde, sitten kun aika on kypsä. Tuskin nuo läheisyydestä pilalle menevät :) Siinä vaiheessa, jos omat yöunet alkavat kohtuuttomasti kärsiä, täytyy tietysti ajatella asia uudelleen.

Kauniin turhuuden Terhi kirjoitti...

Jo isojen poikien (17 ja 13 v.)äitinä voin vakuuttaa, että tyttäresi kyllä aikanaan lopettaa viereen tulemisen ja saat kaiholla muistella näitä aikoja. Olen vieläkin joskus yrittänyt maanitella edes kuopusta viereeni, kun isä on poissa ja poika vaikka kuumeessa. Mutta ei tule, ei.

Viikonloppuaamuisin meidän sänkyymme kömpiminen jatkui vähän pidempään, mutta vähitellen sekin jäi pois. Laihana lohtuna huomasin taannoin, että kuumeinen esikoinen oli päivällä yksin ollessaan lepäillyt meidän sängyllämme. Jotain isän ja äidin sängyn tuottamasta lohdusta ja turvallisuudentunteesta on ilmeisesti vielä jäljellä.

Merja kirjoitti...

Meillä ei ole kukaan kolmesta tullut taaperoiän jälkeen meidän sänkyyn. Joskus kun mies ei ole kotona, olen jonkun lapsista antanut nukkua vieressä, ja nukun silloin itse tosi huonosti. Kaikki lapset ovat aika levottomia nukkujia.. Eivät he ole koskaan halunneetkaan viereemme yöllä, kaikki saavat tosi paljon läheisyyttää päivisin ja nukkuvat mieluiten omassa sängyssään yöllä. Tai sitten livahtavat siskon tai veljen viereen jos on paha uni. Luulen että tässä on erona se että kun lapsia on monta, on selkeämpää myös noudattaa tiettyjä sääntöjä. Siitä ei tulisi mitään jos meillä kaikki kolme punkisivat meidän sänkyyn, hehee. Ja toisaalta olen kyllä sitä mieltäkin että kun annamme lapsille niin paljon aikaa muuten, on yöunien oltava vanhempien aika levätä, ainakin silloin kun kaikki lapset ovat terveitä...