2011-11-16

Pölyiset enkelit - Dusty angels

Viikonloppuna ajoin paikkaan, joka on minulle lapsuudesta rakas. Hiljaiseksi on muuttunut tuo maalaistalo navettoineen ja saunoineen. Kuljin mietteliäänä muistojeni kanssa tuossa tyhjässä talossa.

Astuin sisään saunan eteiseen. Auringonhaalistamat verhot ja verhon takana niin somassa asetelmassa vanhat koriste-enkelit tervehtivät minua.

During the weekend I drove to a place which is so dear to me from my childhood. But so quiet is that old house with barn and sauna. I walked in my thoughts and with my memories inside this empty house.


I stepped inside the sauna's vestibule. The sun faded curtains and those decorative angels behind them saluted me.


Yksi enkeleistä oli kaatunut, nostin sen varovasti ylös. Nuo hämähäkinseittiin sotkeutuneet enkelit, ne olivat niin kauniita ja samalla surumielisiä. Niinkuin olin jollain tapaa minäkin, jättäessäni tuon talon taakseni.

One of the angels had fallen, I lift it up. Those angels tangled in spider web, they were so pretty and at the same time so melancholy. Like was I in some way when leaving that house behind.

7 kommenttia:

Hanne kirjoitti...

On surullista, mitenkä paljon noita tyhjillään olevia ihania vanhoja pirttejä löytyy maaseuduilta.
Väestö on ahtautunut suuriin kaupunkeihin ja maaseutu autioituu.
Palvelut ja ihmiset katoavat. Sisimmässään moni kaipaa maaseudun rauhaa ja metsää ympärilleen.

Söpöt enkelit vartioivat saunaa ja ympäristöä:)

Miia kirjoitti...

Ihana postaus <3

Anonyymi kirjoitti...

Vaalea talo, takanaan marjapensaita, edessä punainen navetta, etu-oikealla punainen sauna - muistanko oikein lapsuuteni tätilän... Samaisessa paikassa luulen sinunkin nyt käyneen... Reilusti yli 30 vuotta kun olen itse käynyt.
- Tiina

Riitta kirjoitti...

Niin kaunis postaus ♥

Sari kirjoitti...

Hei Hanne ja kiitos kauniista kommentistasi. Olen kanssasi aivan samaa mieltä. Kyllä se hiukan haikeaksi mielen pistää, kun maaseutu ja niin monet pikkupirtit ovat tyhjentyneet. Etenkin jos kyseessä on itsellekin rakas paikka. Mutta se on nykypäivää, kaikki suuntaavat työn perässä kaupunkeihin. Onneksi on kuitenkin niitäkin nuoria perheitä, jotka ovat ottaneet rohkeasti uuden suunnan ja muuttaneet maalle.

Kiitos Miia. Viikonloppu oli täynnä hetkiä, jotka painuivat mieleeni. Tämä oli yksi niistä, isänpäivänkin lisäksi.

Hei Tiina. Muistat kyllä ihan oikein tätilän ja kuvasit sen tosi tarkkaankin vielä. Mutta se talo on toinen lapsuudestani rakas paikka, tämä taas toinen sellainen ;-)

Kiitos Riitta. Tämä postaus tuli sydämestä, joten tuntuu hyvältä, että se myös välittyi postauksesta.

Tuija N. kirjoitti...

:)

Sari kirjoitti...

Tuija N. ;-) ;-)