Our Family Room starts to look homey little by little. Our old sofas found their place...
... niinkuin on löytänyt Lumi-kissammekin, joka on kotiutunut tosi hyvin ja tykkää kovasti loikoilla sohvilla. Kovin on valkoista ja minä jo tässä tuumailen, että vähän väriä kaivattaisiin. Ehkä tyynyjen tai verhojen muodossa. Katsotaan...
... as well as our cat Lumi, which has adjusted well to our new home and loves to sleep on our sofas. It is awfully white in our Family Room and I am already planning to add some color to this space in the shape of pillows or perhaps curtains.
Olohuoneen kalustaminen on hiukan haasteellista johtuen siitä, että kaksi olohuoneen seinää on melko lailla ikkunoiden peitossa. Mutta toisaalta saadaanpahan nauttia siitä kaikesta valosta, jota tulvii sisään noista ikkunoista!
The furnishing of this space is a bit challenging since two walls of this room are almost completely covered with windows. But on the other hand we can enjoy all the light that is coming through those windows!
Toisen sohvan taa jää onneksi tilaa myös pienelle lukunurkkaukselle sekä vitriinikaapille, jonka kohtaloa jo vähän jännäsin. Mutta hyvin mahtui tuolle päätyseinälle, onneksi. Takana Riviera Maisonin rottinkituoli (jonka olen ostanut käytettynä) ja vanha häräntalja, jonka olen saanut vuosia sitten kummisedältäni. Rottinkituolin päällä istuskelevat Yhdysvalloista eräältä paikalliselta pihakirpparilta ostamani vanhan tädin itse ompelemat pupujussukat. Ovat jotenkin hellyttävä pari... ;-)
There is some room behind the other sofa for a little reading corner and our huge china cabinet which I was already worried about. Worried about the fact that is there room enough for this enermous thing. But luckily there was. In the background you can see Riviera Maison wicker chair that I bought used and an old bull block that I have gotten from my god father years ago. And those bunnies sitting on the chair are finds from a garage sale in U.S. An old lady sold them and she had made them herself. Those two are such a cute couple... ;-)
Olohuone johtaa vanhempien makuuhuoneeseen, jonka ovessa on maitolasit katseilta suojaamassa, no just... ;-) Ja ovessa ainakin minua hyvin kuvaava kyltti, jonka senkin olen löytänyt pihakirpparilta...
The Family Room leads to parents master bedroom, which has milk glass doors protecting from curious eyes, oh well... ;-) And the sign hanging from the door describes at least me well and is a find from a garage sale as well...
15 kommenttia:
Ihanan valoisa ja kaunis huone. Ihania kalusteita teillä. :) ja Lumi -kissa on todella suloinen. Hienosti sulautuu valkoiseen sohvaan.
Iloa alkavaan viikkoon sinulle!
Olkkari on todella kivan valoisa :) Ja lumi on ihanan hellyyttävän näköinen!
Oikein mukavaa viikon alkua koko perheelle!
Moi Esmeralda ja kiitos kommentistasi. Huone on kyllä kivan valoisa. Kalusteet tulivat mukanamme Yhdysvalloista ja hiukan jännäsimme, miten tänne mallaavat. Mutta hyvin onneksi kävivät tähänkin, huomattavasti pienempään kotiin... ;-)
Juu, Lumi miltei katoaa sohvan kätköihin... Mukavaa alkavaa viikkoa myös sinulle!
Moi Heidi ja kiitos. Mä tykkään kanssa olohuoneen valoisasta ilmeestä, vaikka ensin nuo kaikki lukuisat ikkunat hiukan hämmensivät. Lumi on kyllä tosi suloinen ja kiva kissa. Ehkä yksi ihmisrakkain kissa, jonka olen koskaan omistanut. Ja se on tärkeää jo lapsen kannalta. Mukavaa viikon alkua myös sinulle!
Tosi kaunista ja valoisan näköistä olohuoneessanne! Ja nuo sohvat ovat ihanat!
Todella kaunista!
Ihana tuo lukunurkkaus!
Hyvin käyvät kalusteet sinne uuteen kotiin.
Ja Lumi kruunaa olohuoneen ;-)
Ihanan vaaleeta!!!
Kaunista, kaunista!
Hei! Löysin blogiisi aikamonen mutkan kautta ja jään seurailemaan juttujasi :)
Oi mitä valoa! Onneksi sitä vielä riittää, ainakin hetken... itsellä on olkkarissa niin hämärää kun on tummat kalusteet..Teillä on niin kaunista ja tuo kisuliini on hurmaava! Kuin lelu!
Minulla on vieläkin revittynä talteen tuo jouluinen lehtijuttunne :)
Hei Yaelian. Kiitos, aika kivasti tuohon olkkariin valoa tulee, kiitos noiden ikkunoiden (joissa on kyllä myös melkoinen peseminen, kun ovat tätä nykytyyliä, eivätkä aukea sisältä käsin lainkaan).
Nuo sohvat olivat viimeisimpiä huonekaluostoksia Yhdysvalloista, eikä kyllä yhtään kaduta, että ne mukanamme raahattiin. Pieni jännääminen tosiaan oli vaan siinä, miten tänne mahtuvat. Mutta onneksi mahtuivat...
Moi Anne-Marie. Ja kiitos sinullekin kommentistasi. Lukunurkkaus on tosi kiva, nyt vaan pitäisi laitella kirjoja vähän esille, suurin osa on vielä varastossa.
Hei Petruska, juu-u, vaaleaa on. Itse huomaan nyt vähän kaipaavani lisää väriä valkoisen joukkoon.
Hei Tuija N. ja kiitos. Nyt talomme alkaa pikkuhiljaa jo muistuttaa enenevässä määrin kotia... ;-)
Moi Seija ja kiva saada uusi lukija mukaan. Ja kommentit ovat aina tervetulleita!
Hei Elina. Valoa piisaa, ainakin päiväsaikaan. Mutta se on tosi, että pian on valoisan aika hyvin lyhyt. Tummatkin kalusteet ovat kauniita ja toisaalta hämärä on myös tunnelmallista näin loppusyksystä ja joulua odotellessa.
Lumi-kissa on tosi vauhdikasta sorttia ja taas toisaalta oikea sylikissa.
Minullakin osui pari päivää sitten käsiin tuo vanha lehtijuttu ja vähän tuli haikea olo vanhaa kotia silmäillessä. Mutta on tämä uusikin kiva ja alkaa jo näyttämään aika kodikkaalta. Pikkuhiljaa...
Aivan ihana oleilualue. Kauniin valoisaa - täydellinen paikka rentoutua!
Hei Tiina. Ja kiitos mieltä lämmittävästä kommentistasi. Täällä touhutaan isänpäivä tarjottavien kimpussa ja viikonloppu tuntuu taas hujahtavan käsistä, kun vanhempani tulivat K-Suomesta kyläilemään... Mukavaa lauantai-iltaa!
Moi Sari! Teillä on sitten ihana olkkari! Valkoinen sohva ois unelmani! Ja kisumisu on niin kaunis! Sopii sohvalle kuin piste iin päälle ; )! Hyvää isänpäivää sinne!
Kaunista! Ihanan muhkeat sohvat ja muutenkin kauniita huonekaluja.
Hei CosyCottage ja kiitos. Olkkari on sellainen kotoisa paikka, jossa myös vietämme paljon aikaa. Isänpäiväkin meni leppoisissa tunnelmissa isovanhempien seurasta nauttien. Tänään sitten paluu arkeen, mies lähti työmatkalle, itsellä päivä täynnä työnhakua ja tätä rataa...
Hei Hanna ja kiitos. Sohvat on hyvin perusamerikkalaista tyyliä, mutta yllättävän tukevat, eivät siis sellaista ihan upottavaa mallia, mistä mies ensi kertaa niille istahtaessaankin mainitsi. Huonekaluja kantautui mukaan entisestä kodista aika paljon ja ihmeen hyvin ne tänne kaikki mahtuivat, vaikka kodin koko ja erityisesti huonekoot pienenivät aika tavalla.
Lähetä kommentti