2010-07-28

Viimeistä viedään - Last moments

Viimeiset hetket Teksasissa ovat käsillä. Olo on sekava ja vaihtelee odottavasta jännittyneeseen, surulliseen, kaihoisaan ja pakokauhuiseen. Monet ystävät on jo hyvästelty ja monet itkut itketty. Ikävä teitä ihania ihmisiä tulee, ei voi mittään! On se vaan vaikea repiä itseään paikasta, jossa on elänyt viimeiset 10 vuotta. Vaikka lähdemmekin täältä ihan omasta tahdosta, emmekä tilanteen pakosta, niin kovin on vaan olevinaan vaikeaa tämä lähteminen.

Ollaan nyt sitten tytärtä ja hänenkin elämäänsä vaikuttavia muutoksia ajatellen koetettu nauttia näistä viimeisistä hetkistä ja helteistä täysin rinnoin. Pikkuneiti on toisin sanoen saanut pulata vedessä minkä ehtii.

Last moments here in Texas are in our hands. Feelings vary from longing to excited, sad, nostalgic and panicky. We have said goodbye to many friends and cried many tears. We will miss you all lovely people so much, can't help it! It is so hard to tear yourself from a place where you have lived ten years. Even though we are leaving from our own wish, not forced, it is so darn hard to leave.


So thinking about our daughter and all the changes she will soon face, we have now really tried to enjoy the warm (hot) Texas weather and our daughter has been enjoying the water element almost every day.

Tässä nautitaan läheisen tex-mex ravintolan edustalla olevasta pienimuotoisesta vesipuistosta, jossa vesi nousee hauskoina suihkuina maasta. Lapset tykkää.

Here she enjoys a mini water park close to our house, where these little water fountains rise from the ground. Children love this.

Asuinalueemme allasalueillakin on tullut nyt käytyä ahkeraan. Kovin on aamuisin rauhallista. Taas olimme sunnuntai-aamuna ainoa perhe altaalla.

Our community pool has been in a lot of use lately. It is so peaceful early in the morning. Once again we were the only family at the pool on Sunday morning.

Meidän neiti on melkoinen vesipeto. Tässä hypätään isän sylistä veteen.

Our daughter is like dolphin now. Here she is jumping to the water from his father's hands.

Uimista opetellaan jo kovasti.

She is so practicing to swim.


Ja sitten arkisempiin asioihin. Tänään pakkasimme toisen automme matkaan. Lastasimme auton milteipä ääriään myöten täyteen ja sinne lähtevät nyt auton mukana matkaan myös useat keittokirjat, talvivaatetta, kenkää ja tyttären leluja. Auto matkaa laivarahtina Suomeen noin 4-6 viikkoa, joten jonkun aikaa joudun kyllä pärjäilemään ilman ajopeliä.

Minä ja tytär hyppäämme Suomen koneeseen torstai-aamuna. Kello kahdeksalta pitäisi olla kentällä, josta sitten suuntaamme ensin New Yorkiin ja sieltä edelleen Helsinkiin. Eka kertaa menen tätä reittiä yksin tyttären kanssa. Lyhyt vaihto Nykissä hiukan jännittää, mutta toivon mukaan ei tule mutkia matkaan.

Huomenna on siis viimeinen päivä Teksasissa. Arvaan, että kun torstai-aamuna suljen kotimme oven viimeistä kertaa, voi kyynel jos toinenkin nousta silmäkulmaan. Tämä talo oli meille rakas koti neljän vuoden ajan ja tässä kodissa on koettu monta mukavaa hetkeä.

Niin se kai on, että ikävä on aina jonnekin, oli koti sitten lähellä tai kaukana.

And then back to the real life. Today we packed our other car to go. We packed it almost full and there will go our cook books, winter coats, shoes and some of our daughter's toys with it. The car will ship to Finland in 4-6 weeks, so I will be without a car there for awhile.

Me and my daughter will jump into airplane on Thursday morning. At around 8am we are heading to the airport, from where we will first fly to New York and then continue to Helsinki. First time flying this route with my daughter alone. The short plane switching time makes me a little nervous, but I wish that everything will go as planned.

So tomorrow is our last day here in Texas. I guess that when I close the door of our house on Thursday morning for the last time, a tear or maybe more will rise to the corner of my eye. This house has been our home for the past four years and we have experienced so many wonderful things in our house.

I guess I have to say that no matter if you live near of far, you will always long somewhere else.

21 kommenttia:

Johanna - Omamaamansikka blogi kirjoitti...

Jatkathan blogin pitämistä Suomessa. Harmittaa, kun vasta ihan hiljan löysin blogisi.

Onnea matkaan. Vanhaa ajatusta lainanateksi: kun yksi ovi sulkeutuu, niin jo jossain toinen ovi avautuu.

Sari kirjoitti...

Hei Johanna. Kyllä mä luulen jatkavani bloggailua Suomesta käsinkin, vaikka alussa voi olla kiirusta käytännön asioiden hoitamisessa. Mutta kyllä olisi tarkoitus jatkaa, eli kyllä täällä kannattaa jatkossakin käydä kurkkaamassa meidän kuulumisia ;-)

Ja samalla tavalla itsekin olen koettanut ajatella tulevasta. Kyllä se uusi ovi aina jostain avautuu, vaikka olen melko varma jo näin etukäteen, että jonkinlainen kulttuurishokki on edessä.

Johanna - Omamaamansikka blogi kirjoitti...

Huomasin nyt kesällä Suomessa käydessä, että lasten kanssa olisi melkein helpompi olla Suomessa varsinkin nyt, kun ovat vanhempia. Ei ihan joka paikkaan tarvitsisi kuljettaa ja lapset voisivat olla ja elää vapaammin. Luulen, että tulet nauttimaan tästä puolesta. Täällä on ainakin yksi innokas lukija kuulemaan tuntojasi!

Vielä yksi ajatus ovista. Tämä on Helen Kelleriltä ja puhutellut minua kovasti: "When one door of happiness closes, another door opens; but often we look so long at the closed door that we do not see the one which has been opened for us". Joten toivon, että kaikesta ikävöinnistä huolimatta voit nauttia kaikesta siitä ihanasta, mikä Sinua ja perhettäsi odottaa.

Lisay kirjoitti...

Voin vahan kuvitella teidan tunnelmia.Tuli postauksesta itsellekin sellainen haikea olo.
Onneksi palaatte kuitenkin tuttuun kotimaahan eika johonkin uuteen maahan,joten sopeutuminen on varmasti helpompaa...

Jael kirjoitti...

Varmaankin on haikeaa jättää kaikki taakseen tutussa paikassa,mutta nuo Johannan mainitsemat Helen Kellerin lauseet ovat hyviä!
Oikein hyvää paluumatkaa Suomeen ja kaikkea hyvää uudelle elämälle siellä.Ja tosiaankin olisi kivaa,jos jatkaisit bloggailua,sitten kun ehdit.

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Teille tulee todella isoja muutoksia, mutta varmasti myönteisiä. Tsemppiä muuton kanssa ja lämpimästi tervetuloa takaisin Suomeen! Minäkin toivon sinun jatkavan blogiasi.
- ja Teksas tulee aina asumaan teidän kaikkien sydämessä ♥

Mari kirjoitti...

Teillä on iso muutos/muutto, varsinkin tyttärellesi, kun on asunut siellä koko ikänsä! Onnea matkaan ja tervetuloa Suomeen :)

Suvi kirjoitti...

Onnea Teille kotimatkalle. Mahtavan täkyteen pakattu auto. Toivottavasti saadaan seurata elämääsi täällä suomessakin sitten.

anrinko kirjoitti...

Mua jännittää teidän puolesta! Aina lähteminen ja muutos on hurjaa.
Mihin muutatte Suomessa?
Kyllä se vaihto menee hyvin!
Mä olen vaihtanut vauvan kanssa Nykissä ja neidin kanssa Losissa ja hyvin menin. Tiukassakin aikataulussa pärjättiin ja ehdittiin. Vaikka maha kuralla olikin jännityksestä...
Tervetuloa kotiin!!!

Nina kirjoitti...

Ihan kyynel vierähti poskelle... Varmaan on todella haikea olo. Ja suuri muutos lapselle.
Tervetuloa Suomeen! :)

Heidi kirjoitti...

Haikeus ja ikävä, sekä "kauhun" sekaiset tunteet kuuluvat asiaan :) Kaikki tulee sujumaan hienosti! Tsemppiä suureen muuttoon ja muutokseen. Turvallista matkaa!

Ouna kirjoitti...

Voi kuinka jänskättää teidän puolesta mutta tahdon toivottaa teidät tervetulleeksi Suomeen! Kyllä te sopeudutte tänne, vaikka aluksi on varmasti jonkinmoinen shokki edessä kaiken suhteen. Onhan se ihan erilaista kun kaikissa maissa eletään maan tavalla.
Onnea muuttomatkaan!

ps. Hipsu utelee minne muutatte Suomessa ja miten mies tulee suomeen kun matkustat lapsen kanssa kaksin?

Anonyymi kirjoitti...

Liikutuin itsekin kun luin tätä. Liikutun lentokoneessa sen noustessa ilmaan sekä sen laskeutuessa...

Totta, jonkinlainen kulttuurisokki voi olla edessä ja aikaero tekee myös tehtävänsä. Mutta kaikki menee hyvin, usko pois ! =)

Kuulumisiin =) !

Anonyymi kirjoitti...

Se on sitten totta, te muutatte pois. Olen salaa ajatellut, että jos ette sittenkään..., mutta siitähän puhuttiin, että se on nyt tai ei koskaan. Kun me palaamme täältä lomalta, niin te ette olekaan enää siellä, miten surullista. Huh, panic attack ihan iskee.

Vaihto New Yorkissa on tosi sujuva, ei mitään huolta siitä. Suomen kesä on ihana, ehditte vielä siitä nauttia.

"All changes, even the most longed for, have their melancholy; for what we leave behind us is a part of ourselves; we must die to one life before we can enter another."

En tiedä kenen sanoja nämä ovat, mutta näihin sanoihin, t. R&M

Jutta kirjoitti...

Tervetuloa Suomeen haluan minäkin toivottaa :) Voimia muuttoon!

Terhi kirjoitti...

Siellä on varmasti haikeat lähdön hetket!
Mutta nyt tosiaan vaan innolla katsomaan mitä uuden avautuvan oven takana mahtaa olla :)

Wilhelmiina kirjoitti...

Hyvää matkaa toivottelen minäkin :) jatkahan vaan blogin pitämistä!

Miia kirjoitti...

voi että kuinka jännää :) ootte jo varmaan suomessa :) jatka ihmeessä bloggailua!

Leena kirjoitti...

Aika jannittava elamanmuutos teilla. Paljon onnea kaikkeen uuteen. Muistan, etta USA:aan muuttaessa tarvitsimme paljon huumorintajua...taitaa se sopia myos toisinpain muuttamiseen. Meilla tuli juuri 15v tayteen taalla - kynnys takaisin muuttamiseen on jo kasvanut. Toivottavasti jaksat kertoa kokemuksista muutosta -

Sari kirjoitti...

Kiitos kaikille mieltä lämmittäneistä kommenteistanne. Täällä ollaan Suomessa ja nautitaan huomattavasti inhimillisemmistä keleistä. Nyt sunnuntai-aamuna heräsin kauniiseen auringonpaisteeseen ja ihailen täällä vanhempieni keittiön pöydän äärellä ikkunasta avautuvaa metsämaisemaa.

Tytär on nauttinut olostaan täällä maalla ja olisipa halunnut viettää yönsäkin omassa leikkimökissään. Hassu!

Ensi viikolla on hiukan kiirusta, mutta päivittelen blogia piakkoin.

Anonyymi kirjoitti...

I know this web site gives quality dependent articles or reviews
and extra information, is there any other website which presents these data in quality?


Feel free to surf to my web page :: click here