2009-01-26

Ja joskus sitä vaan haluaa olla -
Sometimes you just wanna be


Viikko alkoi tänään sateisissa ja harmaissa merkeissä.

Ja hui kamalaa, kuinka kylmää tuolla ulkona taas on. Ei uskoisi, että perjantaina mittari oli miltei kolmessakymmenessä, kun tänään on saanut taas palella ihan urakalla.

Ja mielikin on ihan sateisen harmaa. Ei meinaa jaksaa tarttua mihinkään asiaan kunnolla kiinni, olo on vähän sellainen väsynyt ja turta.

Niin ja tämä flunssanpuolikas, mikähän siinäkin nyt on, kun en meinaa oikein päästä tästä taudista eroon, en millään. Vaikka välillä jo tuntuu hellittävän, niin eikö jo seuraavana aamuna ole olo niinkuin olisi lekalla päähän lyöty.

Voi voi, kun saisi joskus olla tekemättä yhtään mitään ja istua jollottaa ja tuumailla niinkuin pienet pehmoihanuudet neidin huoneessa.

Vähän ehkä tähän malliin, istua vain mietteissään, kaukaisuuteen katsellen, niinkuin tämäkin nallukka. Vaikka tällä kaverilla on kyllä hiukan surkean oloinen ilme, mitähän mahtaa tuumia mielessään?
Tai jos saisikin köllötellä oman kullan kainalossa vaikka koko päivän, niinkuin nämä kanit näin kivasti kainalokkain, ihan toisissaan kiinni. Niin lämpimästi ja turvaa toisilleen antaen.

Maanantait, ne ei vaan taida olla mua varten... :-(

----------------------------------

Our week started with some rain and such a grey weather. And whoah, I feel like the weather myself, too.

I feel tired and numb.

I feel I could sit down and just be, doing nothing - and enjoy it.

Like those little plush toys in my daughter's room. Like that cream-colored teddy bear just sitting there, looking at the distance and thinking by himself, so quietly. But hmm, that guy looks a little bit too sad, I hope he will cheer up soon.

Or then, I could just cuddle with my husband like those two cute bunny rabbits, sitting so close together, so warm and so cozy.

Yeah, I admit.

Mondays aren't my best days... :-(

6 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Voi, teilläkö on ollut jo niin lämmintä... *Huoks* Onpa sitkeä tauti, toivottavasti pääset pian eroon siitä!

mimmuli kirjoitti...

Onneksi on harmaita päiviä niin näkee sitten aurinkoisemmat paremmin=)) *voimahalit* ja paranemisia...täällä on myös sitkeää lenssua.

Sari kirjoitti...

Moi Mari, Teksasin talvi on ihan arvaamaton. Lämmintä voi olla yhtenä päivänä ja seuraavana taas sataa vettä tai on pakkasta. Tänä aamuna on jäätävää sadetta tiedossa ja koulut ja kerhot on lapsilta suljettuina.

Mimmuli, niinhän se on, että harmaita päiviäkin tarvitaan. Ja kiitos, eiköhän tämä flunssakin joskus lähde.

Nina kirjoitti...

Ymmärrän hyvin. Joskus vain maanantait ovat niin, niin harmaita. Ja paljon nuo kelitkin vaikuttavat mielialaan. Onneksi ollaan keväässä ja lisääntyvässä valossa, mutta toisaalta jollei mieli ihan nousekaan lisääntyvään kevään myötä, voi se tuntua tosi ahdistavaltakin, kun itse pitäisi olla ja iloita, niin oma mieli onkin vielä väsynyt.

Kovasti sitten nuo kelit siellä Texasissa vaihtelevat. Toisaalta se luo mielenkiintoista vaihtelua.
Mutta toisaalta se voi olla melkoinen riesakin.

Tulipas tästä kirjoittelustani nyt yhtä "toisaalta ja toisaalta" pohdiskelua ;)
Taitaa vain olla alkuviikon mielen kankeutta täällä päässä :)

Pikaista toipumista!

Ja mukavaa viikon jatkoa toivotellen
Nina

Jutta kirjoitti...

Ikävää että flunssa ei hellitä. Joskus sateiset päivät on mukavia, voi hyvällä omalla tunnolla löhöillä, joskus ne vain pahentavat ennestään ankeaa oloa.

Toivottavasti olosi paranee ja piristyy! Ehkä se on vaan se maanantai...

Sari kirjoitti...

Moi Nina ja kiitos kivasta kommentistasi. Välillä vaan on olo väsynyt, mutta onneksi sellainen olo ei ole kuiteskaan pysyvää. Ja tänään ollaankin saatu olla tekemättä yhtään mitään, kun ulkona on jäätävä tihkusade ja kerhot ja koulutkin olivat kiinni ja mieskin teki töitä etänä kotoa käsin.

Moi Jutta. No joo, flunssa on usein sitkeää laatua meikäläisellä, eikä tämä nyt mitenkään pahana ole, mutta olo on vain vähän tukkoinen ja veltto. Sanoit tosi hyvin, että kuinka sateiset päivät on joskus kivoja ja joskus taas saavat olon entistä harmaammaksi. Mutta tänään on jo sentään tiistai ja olokin selvästi pirteämpi kuin eilen, vaikka edelleen onkin harmaa ja pimeä päivä. Se oli vaan se maanantai...