Viikko alkoi tänään sateisissa ja harmaissa merkeissä.
Ja hui kamalaa, kuinka kylmää tuolla ulkona taas on. Ei uskoisi, että perjantaina mittari oli miltei kolmessakymmenessä, kun tänään on saanut taas palella ihan urakalla.
Ja mielikin on ihan sateisen harmaa. Ei meinaa jaksaa tarttua mihinkään asiaan kunnolla kiinni, olo on vähän sellainen väsynyt ja turta.
Niin ja tämä flunssanpuolikas, mikähän siinäkin nyt on, kun en meinaa oikein päästä tästä taudista eroon, en millään. Vaikka välillä jo tuntuu hellittävän, niin eikö jo seuraavana aamuna ole olo niinkuin olisi lekalla päähän lyöty.
Voi voi, kun saisi joskus olla tekemättä yhtään mitään ja istua jollottaa ja tuumailla niinkuin pienet pehmoihanuudet neidin huoneessa.
Vähän ehkä tähän malliin, istua vain mietteissään, kaukaisuuteen katsellen, niinkuin tämäkin nallukka. Vaikka tällä kaverilla on kyllä hiukan surkean oloinen ilme, mitähän mahtaa tuumia mielessään?
Tai jos saisikin köllötellä oman kullan kainalossa vaikka koko päivän, niinkuin nämä kanit näin kivasti kainalokkain, ihan toisissaan kiinni. Niin lämpimästi ja turvaa toisilleen antaen.Maanantait, ne ei vaan taida olla mua varten... :-(
----------------------------------
Our week started with some rain and such a grey weather. And whoah, I feel like the weather myself, too.
I feel tired and numb.
I feel I could sit down and just be, doing nothing - and enjoy it.
Like those little plush toys in my daughter's room. Like that cream-colored teddy bear just sitting there, looking at the distance and thinking by himself, so quietly. But hmm, that guy looks a little bit too sad, I hope he will cheer up soon.
Or then, I could just cuddle with my husband like those two cute bunny rabbits, sitting so close together, so warm and so cozy.
Yeah, I admit.
Mondays aren't my best days... :-(
