2012-06-03

Rome - Part III

Laitan tässä vielä kuvia Rooman matkaltamme, kun niitä nyt tuli kuiteskin näpsittyä aika tavalla.

Here I post some more photos of our trip to Rome, since I took so many of them.




Nämä iltakuvat ovat hotellimme lähettyviltä.

These evening photos I took from the area close to our hotel.







Iltaisin oli myös hyvä mahdollisuus tehdä ikkunaostoksia, sillä näihin kauppoihin en kyllä halunnut päivällä mennä - nuo hienot putiikit ovat pääosin niin ahdistavan pröystäileviä ja myyjätkin jo niin jäykänoloista, että wow.

During the evenings there is also a great opportunity to do some window shopping, since I did not want to go there during daytime - those fancy boutiques are mainly so disturbingly ostentatious and all the staff so stiff  that wow.


Mutta gelatosta ei tingattu ja tämä oli ehkä se paras paikka (jossa kävimme useaan otteeseen hakemassa pientä herkkua).

But we didn't bargain when it came to gelato and this was perhaps the best place (where we went several times to get some goodies).






Ja kyllä se tuo gelato vaan oli niin hyvää!

And that gelato was just so good!

----------------------------------

Ja kiitos kaikista edellisen postauksen kommenteista. Elämä kuitenkin jatkuu, vaikka tuollaiset tapahtumat pysäyttävät kuin seinään ja saavat miettimään omaakin elämää ihan eri tavalla. Koskaan kun ei voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan.

Omalla kohdalla illat ovat pahimpia, sillä silloin mieleen tulvivat kysymykset, ikävä ja suru. Mutta olen saanut keskustella asioista monen lähisukulaisen kanssa ja oma perhe ja erityisesti aviomies on suurena tukena - se auttaa ihan hirveästi, kun voi avoimesti itkeä, kyseenalaistaa, raivota ja jopa huutaa (en nyt kuitenkaan hirveästi lapsen aikana ihan huudoksi laita). Päivä kerrallaan täällä mennään.

And thanks for all your comments to the previous posting. Life has to go on even though things like that make you stop and also think about your own life in a different way. Since you never really know what tomorrow may bring.

In my own case evenings are the worst, then all the questions come to my mind as well as sorrow. But I have had the opportunity to speak with many of our relatives and also my own family and especially my husband supports me - that helps so much when you can openly cry, question, rage and even yell (though I am trying to avoid that in front of our child). Will go on day by day.

4 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Kiitos Rooman kuvista, lokakuussa olisi matka varattu sinne!
Otan osaa suruusi :(

Anonyymi kirjoitti...

Hei Sari!

Osaanottoni suruusi ja voimia sinulle!

CalGirl

Hanne kirjoitti...

Otan osaa suruusi!

Kiitän myös ihanista matkakuvistasi. Rooma on ollut aina rakkauteni kohde.

Aurinkoista uutta viikkoa!

Sari kirjoitti...

Hei Mari ja uskon, että sinäkin tulet pitämään Roomasta. Ja kiitos, pikkuhiljaa tästä rämmitään eteenpäin...

Kiitos CalGirl. Päivä kerrallaan mennään. Onneksi nyt on kesä, niin on vähän muutakin ajateltavaa, kun lapsi on kesälomalla, piha huutaa leikkaamaan nurmea, kukat tarvitsevat kastelua jne.

Kiitos Hanne. Kyllä tämä tästä hiljalleen taas paremmaksi muuttuu. Rooma oli kaunis paikka, jonne voisimme hyvin mennä uudestaankin. Mutta ehkä kuiteskin jonnekin muualle Italiaan seuraavan kerran.