2011-11-20

Projekti - Project

Meillä on ollut koulussa tosi mielenkiintoisia projekteja. Ensi kuussa on edessä kritiikki viimeisimmästä tehtäväksi annetusta kuvasarjasta. Se on melko henkilökohtainen, eikä siitä juuri kuvia täällä nähdä, sillä lupasin näin yhdelle sun toiselle. Nämä kaksi kuvaa eivät kuitenkaan paljasta mitään eivätkä ketään, joten ne tänne laitan.

Kun aloitin syksyllä koulun muistan maininneeni yhdelle opettajista, että haluan oppia kuvaamaan muutakin kuin esineitä, erilaisia tiloja tai paikkoja. Haluan oppia kuvaamaan ihmisiä ja tarinoita. Olen oppinut jo tänä aikana paljon ja huomaan katselevani kameran linssin läpi eri tavalla. Kaiken kuvattavan ei tarvitse olla niin kaunista tai täydellistä, myös elämänsäröt on hyvä saada esille.

We have had many interesting projects in our school. Next month we have a big critique about our latest photoseries project. That is quite personal and I cannot really post pictures of it here, since I made a promise to one and another. But these two I will show you, since they don't really reveal anything or anyone.

When I started the school this fall I remember telling one of the teachers that I want to learn to take other than pictures of things, spaces and places. I want to learn to photograph people and their stories. I have already learned so much during this short time and I notice that I am looking differently through my camera lens. All doesn't have to be pretty or perfect in the photos, also the flaws of life may be shown.

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään aikaa? Kuinka se etenee omaa tahtiaan, meiltä liiemmälti kyselemättä. Joskus ajan kulumisen voi miltei unohtaa, joskus taas aika matelee. Mutta yhdessä elämänvaiheessa sitä vihdoin tajuaa, miten aika meidät ohittaa. Kuinka jokainen kellon raksaus muistuttaa ajan kulumisesta, sen peruuttamattomuudesta. Et voi palata takaisin, mutta onneksi luonasi on muistot. Muistot palaavat tuolloin vahvana ja mieli saattaa karata ihmisiin, joita ei enää ole.

Vanhuus. Siltä emme välty kosmeettisilla operaatioilla, pillereillä tai ihmerasvoilla. Jotkut meistä eivät ehkä koskaan näe vanhuutta, mutta monet meistä kyllä.

Have you ever stopped to think about time? How it goes by its own, without asking us any guestions. Sometimes you may forget how time passes, sometimes you feel, that time crawls way too slow. But at certain point I am sure you will finally understand how time overrides us.
How every tick of a clock reminds you of the time passing, and how irreversible time is. You cannot go back, but fortunately you have all your memories. Your mind may run away to old times, to people who have already passed away.

Old age. We cannot run away from it with cosmetic surgeries, pills or miracle lotions. Some of us may never reach that age, but many of us will.

Nuo kauniit vanhan ihmisen kädet, niissä on elämän merkit, niissä on se vahvuus ja se hauraus, jota elämä pitää sisällään.
Millaiset mahtavat omat käteni olla, jos tuonne ikään saakka pääsen?

Toivon, että joku kävisi niistä kiinnipitämässä ja muistaisi minut, silloinkin.

Those beautiful hands of an old person, they have all the signs of life, they have all the strongness and all the fragility, that life holds inside.
I wonder how my own hands will look, if I reach old age?

I hope, that someone will come and hold them and remembers me, also then.

5 kommenttia:

Anne-Marie kirjoitti...

Ikävä tulee mummoani,joka oli todella läheinen <3

Halauksin

Tuija N. kirjoitti...

Hassu sattuma nuo kädet. Sunnuntain Hesarissa oli juttu 102-vuotiaasta kiinalaismiehestä. Katselin pitkään hänen kuvaansa ja erityisesti käsiä. Ihmettelin, että miten voi yli sata vuotiaan iho olla niin sileä kuin mitä tällä miehellä oli. Jäin kovasti miettimään, oliko kuva tuore vai vuosia vanha, mutta ilmeisesti kuitenkin ihan tuore, koska ei ollut mitään mainintaa, että "kuva on vuodelta...". Mitä lienee kiinalaisia yrttejä mies nauttinut, kun niin siloinen oli.

Sari kirjoitti...

Hei Anne-Marie. Mummojen kädet ovat niin lämpöiset ja hellät. Kyllä ne mummot on vaan mukavia, vaikkei minullakaan ole kuin yksi mummo enää elossa. Tyttärellä sentään vielä kolme, kun on tuo isomummokin ;-)

Moi Tuija N. Olisipa ollut kiva nähdä nuo kiinalaismiehen kädet. Ehkä hän on käyttänyt tosiaan jotain kiinalaisia rohtoja, jos on säilynyt ihokin kauniina ja toisaalta kyllähän tuo ikäkin jo jotain kertoo.

Anonyymi kirjoitti...

Oi miten kaunista ja vaikuttavaa!!
CalGirl

Sari kirjoitti...

Kiitos CalGirl ;-) Tämä kuvasarja on aiheena muhinut päässäni pitkään ja vähän harmittaa, etten voi sitä täällä kokonaisuudessaan esittää. Mutta vanhojen ihmisten yksityisyyttä haluan suojata, etenkin tämän kyseisen kuvattavan, joka on minulle läheinen ihminen.