2011-05-17

Niin tyttömäistä - So girly


Ajatuksissaan hän siinä istui, olohuoneen sohvalla. Niin tyttömäisenä, tukka laitettuna, kaunis kesämekko yllä ja korkokengät jalassa (ei niin korkeat, mutta kummiskin). Jännittäen tulevaa iltaa ja kevätjuhlia hän nypläsi kärsimättömänä mekkoaan ja kysyi viiden minuutin välein, joko me äiti kohta lähdetään?

Saimme viettää ihanan illan päiväkodin kevätjuhlissa viime viikolla, jotka vietettiin tyttären tulevan koulun liikuntasalissa. Siellä jo nieleskelin ajatellessani, että ensi vuonna vietämme jo eppuluokkalaisen kevätjuhlaa samoissa tiloissa. En tiedä mikä kumma se näissä tällaisissa perinteisissä lasten juhlissa saa herkistymään, mutta teki tiukkaa jo nyt, etten alkanut niiskuttamaan lasten esittäessä kauniita laulujaan ja päiväkodin tätien laulaessaan hyvästeiksi eskarilaisille. Snif!

In her thoughts she was sitting there, on the family room couch. So girly, her hair done, pretty summer dress and high heels on (not so high, but still). Visibly nervous about the spring festivities later in the evening she played with her dress, constantly asking, are we gonna go soon mom?

We had a lovely evening at the daycare spring party, which was held in our daughter's school to be. There I was sitting and swallowing the thought away that next year we would be celebrating our 1st grader's spring festival at the same place. I don't know what it is about all these traditions that make me so emotional, but I was already struggling not to cry when children were singing all those beautiful songs and daycare teachers sang a farewell song for the kindergarteners. Snif!

12 kommenttia:

Marja kirjoitti...

:´) ihan samoissa fiiliksissä oltiin meilläkin viime viikolla.. eskarilaisten kevätjuhlissa, tyttöjen tulevan koulun liikuntasalissa :) Niin herkistävää...

Yvonne - Frl.Klein kirjoitti...

Dear Sari,
what a cute little (or big) girl :-)!
She´s a beauty!
Have a nice day,
Big Hugs,
Yvonne

Tuija N. kirjoitti...

Niinpä! Mikä siinä aina laittaa niiskututtamaan? Meillä on tänään isomman tytön viimeinen päiväkotikevätjuhla (teitä kun tullaan vuoden perässä). Ja koska olemme sairastelleet koko viikonlopun, niin en ole yhtään ehtinyt miettiä tytön päällepantavia saatika hoitajien lahjoja (no, ne nyt voi aina viedä myöhemminkin). Olisko sulla hyviä ideoita lahjoiksi, tavanomaisen suklaan ja kukkien lisäksi?

Lisay kirjoitti...

Mina olen samanlainen,etta joka lasten juhlassa pala kurkussa...Varsinkin laulut saavat tipan silmakulmaan...
Ison tyton nakoinen jo,etta luulin hanen menevan jo nyt kouluun.No,taalla aloitetaankin koulu jo 6-vuotiaana.

Tuire kirjoitti...

Sinulla on kaunis tytttö! Asukin on aivan ihana!

Miia kirjoitti...

Ihana postaus ja ihana tyttö :)

SuurellaSydämellä (tai sitten kovin pienellä) kirjoitti...

Minäkin herkistyin... Aika menee niin hirveätä vauhtia ja nopeasti kasvavat.

Sari kirjoitti...

Hei Marja, sitä se just oli, niin herkistävää... Huoh...

Hi Yvonne and thanks for your kind comment. Of course we all moms think our daughter's are the cutest, and so do I ;-)

Moi Tuija N. Se vaan, saa niiskuttamaan. Ja kai se on myönnettävä, että tämä äiti on aika herkkistelevää tyyppiä muuteskin.

Me tehtiin rohkeasti se päätös, että annetaan opeille lahjat sitten, kun N:ltä loppuu päivähoito, eli tuossa joskus heinäkuun puolella. Juhlassa ei kukaan vanhemmista antanut lahjoja, joten ei tarvinnut nolostella asiaa. Ajattelin ehkä jotain kivaa lasista muistoa, esim. Aalto-tuikkukynttilää kivassa värissä tai Mari-vaasia (joita saa -50% Cittarista, jos on tarpeeksi leimoja... ;-)) tms.

Hei Lisay. Joo, ihan sama juttu täällä. Mä rupean miettiin niin tunteella niit laulun sanojakin, että... Neitiämme on aina sanottu pitkäksi ja on nytkin eskaritytöistä pisin. Ehkä siitä johtuu se, että vaikuttaa isommalta. Ja Yhdysvalloissahan neitimme menisi jo tokalle, että sillä tavalla jännä tilanne tämä.

Hei Tuire ja kiitos. Hän on se meidän kullannuppu. Tuon kauniin asun neiti sai intialaiselta ystävältään yllätyspakettina joku aika sitten Yhdysvalloista asti ja ihastuimme mekkoon heti. Jotenkin niin meidän tyttären näköinenkin.

Moi Mia ja kiitos kauniista kommentistasi.

Hei SuurellaSydämellä, niinpä juuri. Se tämä aika menee niin hirveää vauhtia, että ihan hirvittää. Ja saa siinä samalla myös äidin herkistymään.

vaniljainen kirjoitti...

Meilläkin oli tänään samaiset juhlat,ja kaikki mahdolliset keinot sai käyttää että ei itku tullut lopun herkistelylaulussa :)
On ne niin isoja ja niin kovin pieniä <3

Sari kirjoitti...

Hei Vaniljainen. Juu, se vaan tekee tiukkaa, ettei äippä ala niiskuttamaan. Siinä vaiheessa meidän niin iso ja toisaalta just niin pieni 7-vee olisi nii-in nolona.

Anonyymi kirjoitti...

Mitä ihmettä, mä oon aina itkeny joka tilaisuudessa, eikä sitä kukaan ees pidä kummallisena, kun kaikki tietää, että kuitenki itken. Eikä lapset oo ikinä sanonu, että se olis noloa. Pikemminkin ne aina veikkaa, että missä kohdassa äiti itkee. Jossain kohdassa kuitenki aina. Asun samoilla seuduilla kuin sinä ja olen itkenyt paikallisessa kauppakeskuksessa kun Pelastusarmeijan ihminen lauloi kauniilla äänellä, olen itkenyt pääkadulla elokuvan jälkeen keskellä kirkasta päivää ja lisäksi sit just nuo koulujen jutut. Olen itkenyt Helsingissä Aleksilla myöskin keskellä kirkasta päivää, kun jousikvartetti soitti niin hienosti. Tuolloin pelkäsin, että kaverini nolostuu, mutta hän sanoi vaan, että on hienoa, kun ihminen pystyy näyttämään tunteensa. Joten, rohkeasti vaan itkemään. :) (mun lapset on jo 11 ja 15, niille vasta luuliskin olevan noloa, mut ei onneks.) -K-

Sari kirjoitti...

Hei Anonyymi K ja kiitos kivasta kommentistasi. Tuo onkin itse asiassa ihan hyvä pointti, että itkeminen ja tunteiden näyttämien pitäisi kokea hyvänä asiana, kunten ystäväsi sinulle sanoi.

Siis mä olen oikeasti pitkälti samanlainen vetistelijä kuin sä, saatan nyyhki (salaa) leffassa, vollata radiota kuunnellessa tai kotona tv:tä katsellessa, mutta kyllä pahus vie viimeiseen asti koetan aina julkisissa paikoissa nyyhkyttelyä välttää.

Meidän 7-vee on nykyään ollut hivenen nolona äidin niiskutteluista ja on tuumaillut esim. autossa, (jos herkistyn jonkun radiossa soivan kappaleen takia tms.), että taas se äiti itkee... Ja välillä saattaa kysyä, että miksi sä äiti itket, johon sit yritän selittää, että tämä tai tämä asia sai herkistymään. Ehkä pienelle lapselle tuo asia on vielä vieras, mutta jos merkit paikkansa pitävät, on perheeseemme kasvamassa toinen vetistelijä, hän ei vaan vielä sitä tiedosta itse... ;-)