Next to the Turku Castle was a row of these beautiful old wooden buildings. In what use they have been in old times, I don't know, but they immediately captured my attention.
Syksyn lehdet olivat jo varisseet puista, mutta muodostivat aika kivan kokonaisuuden kelta-punaisten puurakennusten kanssa. Miksiköhän nämä rakennukset eivät ole missään käytössä? Kummastelee maallikko täällä...
Fall leaves had fallen from the trees, but made quite a nice combination with those yellow-red colored wood buildings. I wonder why these buildings aren't in any use? Wonders a common lady here...
Tyttäreni on muuten AIKA haasteellinen kuvattava. Ensin irvistellään ja mökötetään ja ehkä kymmenen kuvan jälkeen voi saada edes jollain tasolla siedettävän ilmeen tyttösen kasvoille.
Ehkä tähän on syynä osittain se, että äiti on kuvannut tätä lapsiparkaa vaippaikäisestä saakka. Kai se jossain vaiheessa tulee raja vastaan, omallakin lapsella.
My daughter is QUITE challenging to photograph. First she makes faces and pouts and then maybe after about ten photos I can get at least on some level decent expression on her face.
Maybe one reason for all this is the fact that I have photographed her since the day she was wearing diapers. It explains that at some point there is the limit, even for one's own child.
5 kommenttia:
Hei! Haepa googlesta sanoilla Turun Linnan makasiinit, löydät museoviraston sivut joista ko. rakennusten korjaamisesta ja nykykäytöstä kerrotaa, kyllä ne ovat käytössä vaikka eivät ehkä siltä ulospäin näytäkään---sainkin linkin tähän suoraan: http://museovirastorestauroi.nba.fi/turunlinna.htm
Siinä lämmitettävässä on ollut käsityöläisten myymälä ainakin, ei taida kyllä nyt olla mitään liikettä pysyvästi
Minäkin ihmettelin kesällä noita rakennuksia,muttanyt selvisi tarkoitus.
Kuulostaa tutulta tuo kameran edessä "pelleily" ;-)
Moi anonyymi ja kiitos linkistä. Ihan mukava tietää, että nuo rakennukset ovatkin käytössä. Ja aivan ihania just esim. käsiöläisten myymälänä!
Hei Anne-Marie. Kauniita rakennuksia kyllä. Kameran edessä pelleily vaihtelee aina vähän riippuen siitäkin, millä fiiliksellä pikkuneiti on. Joskus kuvaaminen onnistuu suht helpolla ja sit on taas kertoja, kuten tässä tilanteessa oli, ettei kuvattava meinannut innostua asiasta sitten olleskaan.
P.S. Saatan olla hiukan hissukseen seuraavina päivinä. Sillä täällä nyt olemme uudessa kodissa ja muutto on käynnistymässä. Jee! Vihdoin!
Muuta ja pura tavarat rauhassa...olemme täällä kuulolla sitten kun ehdit ;-)
Jep, täällä täysi tohina päällä. Huh, joka paikkaa kolottaa ja laatikoita loputon määrä, mutta alakerta alkaa jo näyttämään kodilta... Pikkuhiljaa...
Lähetä kommentti