2009-02-02

Surullista - So sad

Juuri kun kirjoitin kissoista ja kerroin kissavanhuksemme vaivoista ja sairastelusta, se sitten tapahtui.

Kun aamulla luin mailini, niin siellä se jo odotti.

Ikävä uutinen kotoa, Suomesta.

Misu-kissa oli nukkunut pois ja lepää nyt kissa- ja koiraystäviensä vierellä, isäni tekemässä puuarkussa nukkuen. Äitini oli tehnyt vielä vanhukselle tyynyn ja pienen peiton, jotta ei tule kissan kylmä siellä mullan uumenissa.

Itketty on, ihan urakalla. Minä ja tytär kuorossa.

Se nyt vaan sattuu, kun ei ole vanha tuttu kolli vastassa taas kesällä Suomeen tultaessa tutussa paikassaan, kodin portailla. Puskemassa jalkoihin, kehräämässä ja katselemassa viisailla silmillään.

Surettaa, kun ei voinut jättää pitkäaikaiselle ystävälle hyvästejä paikan päällä.

Surettaa, kun en voinut olla hautaamassa kissavanhusta ja olla tukena vanhemmilleni, jotka hekin surevat syvästi viimeisen lemmikkinsä kuolemaa.

----------------------------------

Vaan jos on surua, niin on myös hauskoja muistoja.

Roppakaupalla iloisia hetkiä ja kokemuksia tuo kissa meille antoi.

Ja oli ihan uskomattoman viisas ja hyvin omalaatuinen tapaus!

Sai ovet auki ovenkahvoissa roikkumalla, osoitti mieltään tyynyjä huoneesta toiseen kantamalla ja osasi mököttää ja olla myös mustasukkainen. Soitti kitaraa mieheni kanssa tassulla kitarankieliä tapaillen, rakasti tiskiharjoilla leikkimistä, tiskialtaassa köllötellen. Hauskuutti meitä ja itseään sälekaihtimen nupeilla nyrkkeillessään ja keksi mitä ihmeellisimpiä leluja itselleen arkipäivän esineistä.

Kiipesi nuorena kollina mitä kummallisimpiin paikkoihin murjottamaan (oli siis aika persoona), jos olimme mieheni kanssa liian pitkään kotoa pois. Osasi kiivetä puuhun useita metrejä ja suoriutui sieltä myös omin avuin alas, tiesi odottaa jääkaapilla ruoka-ajan lähestyessä, ei pitänyt lapsista, mutta tottui heihin eikä koskaan näppäissyt lapsia kynsillä. Pyydysti hiiriä ja esitteli niitä ylpeänä isännilleen, oli vähän ujo tulemaan syliin, mutta lopulta kun uskalsi, niin viihtyi sylissä pitkään.

Toi meille paljon naurua, iloa ja myöskin kyyneleitä. Noita viimeisiä etenkin tänään :-(

Sytytimme kissaherran kunniaksi kynttilän ja toivomme, että nuo kaikki kauniit muistot jo pian helpottavat ikäväämme ja menetetyn, pitkäaikaisen ystävän jättämää kaipuuta.

Ehkä joskus vielä tapaamme, Misu! Ja kun taas tapaamme, voit näyttää meille taas, kuinka monta hiirtä olet saalistanut, siellä jossain, vanha ystävämme ;-)

-----------------------------

Just when I wrote about cats and how much I worry about our old cat, who lives with my parents in Finland and who has been seriously ill lately.

It happened...

This morning, when I checked my e-mail.

My mom had e-mailed me.

Something sad had happened.

Our old dear friend, our cat Misu had passed away.

It made me cry and I felt so bad.

I felt so sad, since I wasn't able to say goodbye to my dear old friend. I wasn't there to put him to his final resting place and I wasn't there to comfort my parents.

Since it is not easy to deal with a loss of your dear pet, no matter how old you are and no matter how sick your pet has been.

----------------------

But I guess, that when there is sorrow, there is also memories.

So many memories with this funny little creature.

He was such a smart one too!

He knew how to open doors by hanging on the door knobs, he knew how to move things from one place to another, for example pillows to show his frustration, he had a his own personality and wasn't afraid to show it and was jealous at times too. He loved to play guitar with my husband putting his paws to the guitar strings and touching them lightly. He loved playing with everyday items and made us laugh everyday.

He climbed to trees yards high and was able to climb down by himself too. He always knew when it's almost dinner time and was always by the refrigerator at a right time. He catched a lot of mice and was always so proud to show them to us. He didn't like children, but got used to them and never harmed them in any way. He was a little shy to come to your lap, but when he did, he stayed there for long and enjoyed the moment.

He brought us happiness, joy and tears, too! Those last ones especially now :-(

We lighted a candle for him today and hope that all the sweet memories will soon help us to ease the pain and the sorrow of losing a dear old friend.

Hope to see you someday, Misu! Then we can see how many mice you have catched over there, somewhere, my dear old friend ;-)

17 kommenttia:

Suzhouren kirjoitti...

Ihania muistoja Misusta... Lemmikistä luopuminen on aina vaikeaa ja surullista. Ehkä se on nyt teidän aika adoptoida kissanpentu...

*iTkUpiLLi* kirjoitti...

No ihan samat sanat oli mulla mielessa, kuin Suzhouren tuossa jo sanoi, ihania muistoja.

Mutta ymmarran todella hyvin, olen itse niin monet lemmikit haudannut. Mutta mullakin jai Suomeen pari rakasta pupua, jotka molemmat ovat nyt nukkuneet pois. Vielakin monesti ihan sydamesta sattuu, kun rakkaat lemmikit kavaisee mielessa.

Kylla me viela ne rakkaat lemmikit tavataan, ihan varmasti.

Susa kirjoitti...

Voi miten surullista. Ihanaa etta sinulla on hyvat muistot tallessa. *iso hali*

titta kirjoitti...

Lodutushalaus täältä kaukaa :(

Annis kirjoitti...

Voi miten surullisia uutisia olet saanut! Onneksi sinulla on kuitenkin paljon kauniita ja hauskoja muistoja kisusta!

Suvi kirjoitti...

Misulla on varmasti nyt parempi olla.

miiah_ kirjoitti...

Onneksi on muistot! Itse odotan jo kauhulla koska pitää koirille jättää hyvästit, ei varmasti oo vaikeampaa paikkaa tässä elämässä ollut.. No ehkä mummon kuolema, mutta olin silloin niin nuori...

Sooloilija kirjoitti...

Lohdutuksen sanoja tällekin puolelle. Kissa on mielessänne ikuisesti ja voitte muistella sitä aina!

Yaelian kirjoitti...

Pahoittelin Misun johdosta jo toisessa blogissasi, mutta pahoittelen vielä tässä.Kirjoituksesi sai mut kaipaamaan rakasta Otto kisuani ,joka on siellä Suomessa.Kissat on kyllä niin ihania, sen tietää jokainen, jolla on ollut kissa.Vaikka mulla nyt onkin koira, on kissatkin koko ajan mun sydämessä ja Otto varsinkin siellä Helsingissä.
Nyt varmaan teidän ihan täytyy ottaa se kissanpentu! Halit!

hiiriemo kirjoitti...

Otan osaa! Surullisetkin asiat ovat osa elämää.. Onneksi on paljon mukavia muistoja! Ja se kissojen taivaskin on aivan varmasti olemassa ja teidän puuhia tarkkailee tälläkin hetkellä eräs verraton kissaenkeli!

Sari kirjoitti...

Kiitos teille kaikille ihanista kommenteistanne! Vastailen kaikille nyt näin yhtä aikaa.

Oli ihanaa lueskella teidän lohduttavia kommenttejanne ;-) Kummasti ne lemmikit vaan haalivat itselleen oman sopukan sydämissämme ja kun niistä sitten aika jättää, lähtee se pieni palanen sydäntämme rakkaan lemmikin mukana sinne jonnekin, iäisyyteen... Mutta kyllä me vielä tavataan, niin uskon ;-)

Mari kirjoitti...

Voi, osanottoni! *virtuaali halaus*

"Kantriina" kirjoitti...

Lämmin halaus myös Kantriinalta!

MiaManna kirjoitti...

Voi kuinka surullista :o) Kirjoitit todella kauniisti. Terkuin Mia

Taika kirjoitti...

Misu on kissojen taivaassa. Sieltä Misu kurkistelee teidän puuhianne ja muistelee teitä lämmöllä. Olen aivan varma siitä, että tapaatte vielä.

Rakastan kissoja ja olen todella pahoillani menetyksestänne.

Muistojasi Misusta oli kiva kukea ♥

heini kirjoitti...

Paljon voimia, tiedän niiiin hyvin, miltä tuo tuntuu <3 <3 Oma koiravanhuksemme täyttää kesällä 14 ja syöpäkasvaimia leikattu jo kolmesti :-( Taas niitä on masuun uusia tullut. Minkäikäinen Misu oli? *voimavirtuaalihaleja*

Sari kirjoitti...

Kiitos Mari, Kantriina, MiaManna, Taika ja Heini teille kaikille kommenteistanne ja kiva oli nähdä tosiaan muutama uusi nimi kommenttilootassa ;-)

Näin toissayönä unta kissavanhuksestamme. Hän istui äitini sylissä vanhassa kodissani ja ihmettelin ääneen, että: Misu onkin elossa! Kohta vanhus jo tallusti syliini ja kosketti varovasti tassulla kättäni.

Vanha ystävä tuli hyvästelemään minut, niinkuin kaikki poisnukkuneet läheiseni ovat tehneet. Isovanhempani ovat tulleet heti kuolemansa jälkeen uniini hyvinvoivina ja selvästi nuorentuneina, samoin aiemmat lemmikkini. Enkä osaa muuta selitystä sille keksiä, kuin että haluavat kaikki tulla sanomaan ne viimeiset hyvästit.

Ja kummasti surukin helpottaa unen jälkeen ;-)