2009-01-31

Meow!

Kevättä kohti mennään ja minä painin taas sen yhden ja saman ongelman kanssa...

Kissakuume paholainen se nimittäin hiipiii taas hiljalleen sisimpääni.

Kävin jo viime viikolla tyttären kanssa katselemassa adoptoitavia kissoja läheisessä eläinkaupassa ja voi kun siellä oli niin söpö, pitkäkarvainen Pippin-kissa, joka oli hyvin lähellä lähteä mukaani.

Kissat ovat siis lähellä sydäntäni, olleet aina.

-------------------------------------

Minulla oli pikkutyttönä aivan ihana persialaiskissa, Bertta, joka oli ystäväni aina pitkälle teinivuosiin saakka, ja jonka kuvittelin usein ymmärtävän minua paremmin kuin kukaan muu. Jos olin surullinen, Bertta ilmestyi viereeni, katseli minua lempeillä silmillään ja asettui lähelleni pötköttelemään, usein halusi ihan kainaloon saakka ja tuhnutti kainalossani selällään, kuin pikkuvauvat. Ja kun iltaisin tein kotiläksyjä koulupöydän äärellä, kissarouva tuli viereeni istumaan ja kiinnostuneena seurasi kynäni liikettä ja läksyjeni edistymistä. Kun Bertta-kissa nukkui pois ollessani teini-iässä, oli menetys minulle, nuorelle tytölle kova paikka.

Toisen kissani, Misun, äitini pelasti kissapoikueesta, jotka olivat huonoista oltavista ja lopun omia, omistajan lopettaessa muut poikueen pennut. Ja huonosti oli käydä Misullenikin, joka kärsi suolistopöpöistä ja muista viheliäisistä loisista, mutta joka viimein vahvistui ja on ollut siitä saakka aina täynnä tulta ja tappuraa.

Kun muutimme Yhdysvaltoihin vuonna 2000, Misu jäi asumaan vanhemmilleni. Emme halunneet ottaa Misua mukaamme, kun kissaherra oli tottunut olemaan vapaana ulkona ja tiesimme, ettei se täällä olisi mahdollista. Ja kun vanhempieni tuolloiseen kahden kissan katraaseen mahtui vielä yksi kaveri lisää, jäi kollimme Suomeen, saaden ulkoilla ja pyydystää hiiriä pihamaalla minkä ehtii.

Mutta Misun aika on nyt tulossa täyteen. Juuri tänään keskustelin äitini kanssa siitä, ettei kissavanhuksen tila näytä kovin hyvältä. Suoli ei enää toimi kunnolla ja nyt on päättänyt lakata toimimasta kokonaan. Eläinlääkärissä on käyty useaan otteeseen, kaikkea on kokeiltu, mutta huonolta näyttää. Maanantaihin vielä katsotaan ja sitten joutuu äitini tekemään vaikean päätöksen, sillä emme toki halua kissavanhusta enempää kiusata, jos elimistö on päättänyt lakata toimimasta.

Suren jo rakasta kissaamme etukäteen. Mietin, miten eloisa ja villi tapaus kissaherramme oli. Ja kuinka vaikeaa oli aikoinaan tehdä se päätös, että kissamme jäi asustamaan vanhemmilleni. Metsän keskellä on kissaherra saanut elää monta iloista vuotta. Loikoilla keittiön ikkunan äärellä ja äitini sylissä, maalaiselosta nauttien.

Ja kun äitini minulle tänään totesi, ettei heille tule enää yhtään lemmikkiä, kun rakkaan eläimen sairastelua on niin vaikea sivusta seurata, minä puolestani mietin, että entä jos? Mitä jos olisi nyt meidän vuoro ottaa kissa täällä? Pelastaa yksi kissa adoptoitavien listalta. Ottaa kotiimme perheenjäseneksi jo ihan pennusta, jolloin tottuisi siihen, että on ja pysyy vain sisällä. Täällä kun kissojen ulkona pitäminen on kiellettyä ja irtokissat ovat lainsuojatonta väkeä.

Ainoa nega kissan ottamisessa täällä on kesät. Ajanjakso, jolloin olemme viikotolkulla poissa kotoa. Yleensä siellä Suomessa. Mihin silloin kissamme majoittaisimme? Ilman tätä pientä negaa, meillä taatusti olisi jo kissa, ehkä kaksikin...

Eilen katselin näitä ihanan kissakirjan kuvia ja pohdin, että olisiko nyt aika? Nämä hellyttävät kuvat eivät kyllä miltään osin helpottaneet kuumeiluani, katsokaa vaikka itse...

Rachael Halen kirja 101 Cataclysms löytyi Barnes & Noblesin alehyllystä ja on ihastuttanut minua ja tytärtäni aina, kun olemme kirjan sivuja availleet. Yhdessä kurkkailemme näitä ihania kissakuvia ja hihittelemme hullunkurisille nelijalkaisille, antiikin ajan jumalille... Ja hei, hymyilyttävätpä nämä vekkulit kuvat miestänikin ;-)

Hattuherrahan se siinä.

Voi lutuinen sentään.

Kukas se sieltä kurkkaa?

Olen söpö ja tiedän sen!
Kaikki kuvat olen ottanut siis Rachaelin kirjan sivuilta.

Kissakuumetta potien,

Sari

--------------------------------------

Spring is almost here and I have the same problem again. Like last spring.

I have desperate Cat fever, or what should I call it?

Anyways, I feel like maybe it's time for us to think about this again and maybe adopt a cat from a local shelter.

Week ago we already went to a local petstore and there was two cats available for adoption. And especially the other one, 3 months old Pippin, stole my heart. I really had to force myself out of the store without signing the adoption papers.

So, I have always loved cats.

------------------------------

I had my first cat when I was just a little girl and I loved my Persian cat Bertta dearly. She was so nice to me always and sometimes I really thought she could read my mind! When I was sad she used to come next to me, just looking at me with those kind eyes of hers and then lay next to me, comforting me. And when I did my homework, she used to come and sit on my table, being part of the everyday things I did. And when she passed away, when I was a teenager, that was very tough.

The second one I got soon after Bertta-lady passed away and this guy, Misu the Cat has always been a cat with a strong character. So fearless, and full of temper, this cat has been. And the last 9 years he has lived with my parents in the countryside, since we decided it was better to him to stay there and to be able to go outside and catch some mice, rather than live here with us, without the possibility to be able to go outside.

But now it seems that Misu is not that strong anymore. That Misu's time here with us has come to its end. His body doesn't function properly anymore. He is not able to digest the food he's eating and so he has stopped eating, again. My parents have taken him to the animal doctor several times, but just today I had a discussion with my mom, and on Monday she needs to decide, if it's time to let Misi go.

I already mourn him. Even though a miracle may happen and he may get better, I feel it's maybe time to realize, and let go. I have been thinking about that funny little creature a lot lately and how much joy he has brought to us, even though he has always been a bit unpredictable and a cat with a moody personality ;-)

And when my mom told me, that this is going to be the last pet they will have, since it is too hard to see the end coming and to see a loved companion to suffer, I feel different.

I have started to think that maybe it's time. Time for us to save a poor little cat from a shelter and give him/her home.

And these marvellous photos from Rachael Hale's book 101 Cataclysms don't really help me with this thing at all.

Just look at them! Aren't they just too cute!

The photos I've taken are all from the pages of her book, enjoy!

10 kommenttia:

Saara kirjoitti...

Voi miten ihana postaus kissoista! Mina myos rakastan kissoja. Ensimmainen kissani edelleen menna porskuttaa vanhempieni luona Suomessa, ikaa 20 vuotta ja sydan syrjallaan funtsailen usein etta ehdimmeko nakemaan viela kerran. Surullisia juttuja!

Maija-kissan adoptoimme Teksasissa, traumatisoitunut ja aliravittu raukka mutta niin vain saimme puhallettua elamaa tuohon pikkuiseen olentoon joka on nyt meidan perheen pomo.

Taallahan on niita pet sitting palveluita joissa hoitaja kay kotona ruokkimassa ja leikittamassa, hakee myos samalla postin ja kattoo vahan talon peraan. Paljon kivempi systeemi (ja halvempi) kissalle kuin kenneli.

Meidan kissa on sisakissa kaytannossa. Jossain vaiheessa paastimme ulos valvovan silman alla ja on siita asti kaynyt joka paiva happihyppelylla. Ei lahde mihinkaan vaan kyttaa tuossa portaalla aikansa ja sitten tulee sisalle. Ihan tyytyvainen nayttaa olevan elamaansa.

Anteeksi pitka kommentti.. Mutta siis go for it ja anna koti itsepaiselle nautiskelijalle:).

Sooloilija kirjoitti...

Muistat varmaan kun minäkin ennen joulua kävin ystävällä katsomassa kissanpentua ja kuume iski.. Se aaltoilee, ja nyt nousi taas enemmän esille.

Sinulla on kissahistoriaa. Muistan kuinka omakin edellinen kissani sairasti viimeisinä aikoinaan, ja sitä viimeistä päätöstä oli tosi vaikea tehdä.

Nuo kirjan kuvat ovat ylisöpöjä. Niitä kun katselee niin varmasti tuntuu, että pitä lähteä heti hakemaan kissa!!

Suosittelen, on siitä niin paljon iloa. Mutta ne loma-ajat ovat vaikeita. Kissa pitäisi varmaan viedä jonnekkin 'eläinhotelliin', varmasti niitä on sielläkin päin. Täälläkin on. Ei olla vielä tarvittu kun lomalle ovat olleet vain muutaman päivän mittaisia, silloin on lähisukulainen käynyt ruokkimassa ja hoitamassa hiekkalaatikon kerran päivässä..

piitis kirjoitti...

Mukaansa tempaava kirjoitus kissoista. Itse olen allerginen eläimille, mutta pidän kovasti niin kissoista kuin koirista. Tyttärellä on kaksi kissaa, jotka hän hankki heti,
kun muutti pois kotoa. Ovat ihanan valloittavia.
Lilli on mustavalkoinen, Simba on keltaharmaa.
Mukavaa helmikuuta Sinulle!
Terkuin Piitis

Suvi kirjoitti...

Meidän ensimmäinen kissa, nimeltään myöskin Misu, saatiin postista kun olin n. 6 vuotta. Postin pihalla oli majaillut muutamia päiviä kissanpentu, ekä sillä näyttänyt olevan kotia. Postitäti otti kissan sisälle ja kaupitteli sitä ísälleni. Postista tuli siis ensimmöinen kissa. Myöhemmin meillä oli toinenkin kissa, Misun pentu. Sille ei jostaisyystä koskaan annettu nimeä.

Nyt aikuisiällä meillä on ollut yksi kissa Pökö. Ennen ensimmäisen lapsen syntymää muutimme rivitaloon, ja vuokraisäntä ei antanut ottaa lemmikeitä sinne. Niinpä Pökskilli muutti mummulle ja pappalle maalle. Siellä se asustelee vieläkin onnellista elämää. Ja on varmasti tyytyväisempi siellä vapaana, kuin kaupungissa sisälle suljettuna. Pökö on pikimusta ihana kissa.

Nyt kun on oma talo vois kissan tai koiran ottaakkin. Mutta saa lapset vähän kasvaa, että on heistäkin sitten hoitoapua koiran ulkoiluttamiseen, tai että osaa pitää kissan sisällä, eikä jätä ovia auki ulosmentäessä.

Sari kirjoitti...

Hei kaikki ja kiitos ihanista kissakommenteistanne. Vastaan nyt teidän kaikkien kommenttiin näin yhteisesti.

Tämä aamu on mennyt vähän surullisissa merkeissä, sillä Misu kissa nukkui jokunen tunti sitten pois ja vanhempani hautasivat kissaherran pienessä puisessa arkussa vanhojen kissa- ja koiraystäviensä viereen. Kovasti kissavanhus oli sairastellut viime aikoina, vaan silti on vähän vaikeaa ajatella, ettemme enää näe Misua, kun kesällä Suomeen tulemme. Pikkuneiti piirsi äidille juuri kuvan Misu-kissasta ja kantaa lapsirukka yöpöydältäni nappaamaansa, kehystettyä kissan kuvaa mukanaan ympäri kotia. Kovasti kaipaamme siis persoonallista kissavanhusta ja illalla sytytämme Misulle kynttilän :-)

Saara kirjoitti...

Voi miten surullista! Otan osaa.

Sari kirjoitti...

Hei Saara ja kiitos. Itku pääsi aamulla, kun äitini oli laittanut viestiä asiasta. Huoh, surullista ajatella, ettei tämä veitikka ole meitä enää ensi kesänä vastaanottamassa. Mutta elämä jatkuu ja eihän sitä tiedä, jos vielä joskus perheeseemme tulee uusi kissa.

Anonyymi kirjoitti...

said many people repayment their particular lending products when they're due and additionally with out effects
A leading debts nonprofit charities wants numerous families looking at these for the purpose of benefit through cash advance obligations to dual this kind of. debts nonprofit reveals approximately have used that payday, superior appeal mortgages this current year. A charitable organisation pronounces 3 years before the sheer number of consumers with them seemed to be simple.
szybka pożyczka
kredyt chwilówka wrocław jednosci
polecana strona
pożyczki 24
szybka pożyczka

http://szybkapozyczkabezbik.org.pl
http://pozyczkanadowod24.net.pl
http://szybkapozyczkaonline.com.pl

Anonyymi kirjoitti...

[url=http://www.lvacheter2013.com]www.lvacheter2013.com[/url] Selon l le co^ut signifiants p^ates committed marque reste (+0.19%), Alors cual celui des biscuits baisse (-0.92%). le prix du lany kind ofit légèrement ugmenté : +0.86%. Sur l des hypermarchés, Où l'ensemble des produits p granand don't forgets marques sont nombreux, l'ensemble des prix ont globalement baissé p 0.10%. en revanche, Dans l'ensemble des supermarchés (Magasins wont la area se 'vrrle rrtre inférieure à 2500 m2), l'ensemble des prix ont progressé p 0.44%. Dans l'ensemble des demanding-less expensive, l'ensemble des prix flambent : +1.30%. l. a,chicago baisse environnant less prix dans supply granelemen durante s une première réforme loi Galnd mai 2006, Assouplissant lv place l'ensemble des règdelaware are generally revente à perte. L nationale appear at ce mercredi l d nouvelle réforme pour la loi Galnd. Elle devrait donner properly as marge aux distributeurs. les consommateurs espèrent, eux, Qu the rendra simply dom pouvoir d


[url=http://www.lvfamed.com]louis vuitton pas cher[/url] Nous avons choisi defense united nations corpus problem cinématographie nationale, Loui vuitton à savoir debbie système aux shape nettement leveléfinis l'ensemble des intervenants qui le composent : Artistes, companies, Créatifs, bankers, Diffuseurs, therefore forth. Nous considérons l'ensemble des videos comme ps produits culturels collectifs your own l swiftly Geneviève Sellier 25 et No"el Burch [1], Nous pensons que louis vuitton fast 35 l collectif qui fait n't photographic film ( m aussi bien l de réalisation que the milieu s professionnels du inéma) est and don't forget ouvert sur the louis vuitton a man boots mondeborahe unu fait même à groupe, Et los angeles conscience éphémère ve had coating implique the ses auteurs travailnt ans présent, strain the the general public du moment. sans louie vitton parler l'ordre de la way of measuring commerciale du cinéma qui incite, Consciemment ou not for, L collectif and window tinting film à être réceptif à l temperatureu and >


[url=http://www.lvpascher2013.com]Sac Vuitton[/url] Je suis tout à louis vuitton online fait dans le même when i say état d'esprit cual toi et pour déculpabiliser, Je for me dis qu'il vaut mieux donner à nos enfants la qualité cual united nations quantité et prendre jour à fois. C'est bien s^ur pas toujours évident, Surtout l'ordre de nos jours où il s'av'e rrtre préférable d'avoir 2 salaires qui rentrent, Il faut aussi avouer que nous sommes parfois and in addition stressées the nos propres enfants et emotion pour times man et culpabilité vient essentielment nous alors nos p'tits s'épanouissent très bien louis vuitton ipad aussi à l'extérieur (Nounou,mami, Crèches.) Lorsqu'ils sont bien entourés et aimés. SUIS JE la SEULE ICI A TRAVAILLER A 35 HEURES ET A CULPABILISER? MOI AUSSI mE VEUT n't CONGE MAIS are generally vie DEfundingNT TROP CHERE ET NOS the NE NOUS cual PERMETTE PAS OU ALORS C AI PAS TROUVE TRUC

Anonyymi kirjoitti...

I know this web site provides quality depending posts and extra material, is there any other site which provides these things in quality?


Also visit my web-site; Mortgage loan consultants