Tanska kuvat varmasti jo kohta pursuavat simistänne ja korvistamme, niinpä välillä vähän jotain muutakin ;-) Matkustimme hiihtolomalla muutamaksi päiväksi mummilaan. Hiukan näytti aluksi siltä, että suojakelien vuoksi hiihtelyt jäivät väliin, vaan ei sittenkään. Päästiin koko perhe hiihtoretkelle. Tai siis... isä ja pikkuneiti hiihtivät ja minä kävelin perässä, kamera kädessä ja kuvailin heidän riemukasta menoaan. Nämä kaksi hiihtivät yli neljä kilometriä ja meidän tyttönen, jolle hiihtäminen ennen viime talvea oli aivan käsittämätön asia, mennä viillätti ja nautti suunnattomasti. Sitä oli ilo katsella ;-)I bet our Denmark photos are already coming out of your eyes and ears, so something else for a change ;-) We travelled to my parents place during our skiing break last week. First it looked like we had to skip skiing, since the weather was so warm, but then it turned out good. We were able to have a litttle skiing trip. Or well... dad and little missy were skiing and I walked behind, camera in my hand and taking shots them having fun. These two skied over four kilometers and our little one, who before last winter didn't really know anything about this sport, skied so enthusiastically and seemed to enjoy every minute of it. That was nice to watch ;-)
Isällä oli suksina vanhat Karhun Kilpa puusukset, jotka ovat siirtyneet perintönä meille. Mutta huomasin, että isällä meinasi tehdä tiukkaa laittaa nämä jalkaan. Olivat hänen mielestään sen verran vanhat, ettei olisi oikein raaskinut niillä edes hiihtää. Olen osittain samaa mieltä, mutta toisaalta, jos suksia kohtelee oikein, niin onhan se kiva, että näinkin vanhoja suksia voi vielä käyttää. Kun ovat niin komistuksetkin. Harmi, että vanhat sauvat ovat jo hävinneet.Dad had these old Karhu Kilpa wood skis, which we have herited. But I noticed that it was difficult for him to use them. He thought they were too old and precious to be used anymore. Well I partly agree, but if used right no harm will be done and it is nice to be still able to use them. It is a shame we don't have those old ski pods anymore.
Meidän villikko laski mäkiä ilman minkäänlaista pelkoa. Välillä horjuttiin ja miltei kaaduttiin, mutta sitten suunnattiin takaisin mäen päälle ja eikun uusiksi. Olin niin ylppis. Minä itse tuossa iässä suksilla... Hyvä kun uskalsin mäkeä laskea.Our wild child skied downhill without any fear. At times she wobbled and almost fell, but then she went back up again and did it alla again. I was so proud. Me at the same age with skis... Was hardly able to go downhill.
Hiihdon huuman lomassa lähdin hiukan omille teilleni ja löysin pikkurikkisiä lepän urpuja. Keräsin niitä pienen kimpun ja nyt ne koristavat kotiamme.Midst of skiing I went on my own way for a while and found some tiny alder catkins. I collected a nice little bouquet of them and now they decorate our home.
Ulkoilusta saatiin punaiset posket ja iloinen mieli. Muiskaus vielä hiihdon päätteksi ja illalla uni maittoi! (Poskessa tytöllä on elefantti tatuointi, jonka toin hänelle elokuvista, kun kävimme iskän kanssa edellisilana katsomassa Härmä-elokuvan. Sen verran on tuosta elokuvasta sanottava, että se sisälsi melko raakojakin kohtauksia, mutta oli mielestämme todella mieleenpainuva suomalaiseksi leffaksi.)Got some red cheeks and happy spirit from being outdoors. Little smack after the skiing and that evening someone fell asleep so easily! (on her cheek she has a temporary elephant tattoo that I brought her from movies when we went to see Härmä with daddy a day before)
