2011-11-19

Puut - Trees

Rakastan puita ja metsiä. Vaikka tarvitsenkin mahdollisuuden sukeltaa välillä kaupungin vilinään, kaipaan usein myös hiljaisuutta ja luonnonrauhaa. Suomalaiset metsät ovat vielä monin paikon niin koskemattomia ja kauniita. Kaikkina vuodenaikoina.

I love trees and forests.
When needing a chance to dive into the city bustle at times, I often miss all the quietness and the tranquility of nature too. Finnish forests are still at many places untouched and beautiful. During all the seasons.

Tämä vanha metsä on kuin sadusta ja kaikki tuo sammal niin uskomattoman vihreää.

This old forest is like from a fairytale and all that moss so incredibly green.


Metsät ovat Suomessa vielä niin puhtaita, että puissa kasvaa paikka paikoin naavaa. Mutta yksi kumma pelko minulla metsän suhteen kuitenkin on, ollut lapsesta saakka. Jos kuljen oikein vanhassa korpimetsässä, saatan joutua miltei paniikin valtaan. Varovasti kysyn usein metsässä kanssani samoilevilta jotenkin näin, että: Eihän täällä vaan ole karhuja? Tiedän, ihan hölmöä. Mutta, tässä metsässä on niitä nähty.

Forests are still so clean here in Finland that lichens grows here and there in trees.
But there is one weird fear that I have about the forests, and have had since I was a child. If walking in a very old and deep forest, I may almost get in a panic mode. Cautiously I ask my fellow forest explorers something like this: Are you sure there are no bears here? I know, this is so stupid. But, in this forest they have been spotted.

Lehdetönkin puu voi olla kaunis.

Leafless tree can also be pretty.


Joskus puiden keskeltä voi löytää myös hauskan yllätyksen. Minä ainakin olen puiden rakastaja, ja toivon, ettei niitä sorruttaisi kaatamaan holtittomasti pelkän tuoton vuoksi. Onneksi näin ei ole, ainakaan vielä.

Mitä metsät sinulle merkitsevät?

Sometimes between the trees you can find a funny suprise. I myself am a tree lover (rakastaja) and I wish that they will not be cut down recklessly just because of the profit they give. Fortunately it's not like this, at least not yet.

What forests mean to you?

12 kommenttia:

Riitta kirjoitti...

Mulla on samanlaiset tunteet puita ja metsiä kohtaan! Tänään ajeltiin pikkuteitä pitkin kotia kohti viikonlopun kokousmatkalta ja oli ihana päivä katsella metsämaisemia. Samalla poikkesimme isäni luona matkanvarrella ja hänen pihassaan karhu oli käynyt rikkomassa kompostin, hui!

Sari kirjoitti...

Hei Riitta, uskon ja toivon, että moni meistä suomalaisista tuntee näin ;-) Huomasin juuri, että tämä postaushan on miltei kantaaottava, mikä oli meillä eräänä projektin aiheena, mutta johon kuvasin jotain aivan muuta. Noh, ehkä tämäkin toimisi...

Metsämaisema rauhoittaa ja nyt odotan jo kovasti lunta. Lumiset maisemat ne vasta ovatkin kauniita. Viime talvena saimme niistä nauttia pitkään, nyt näyttää vähän epävarmemmalta.

Huih, tuo karhukokemus vaan lisää omaa fobiaani...

Ekaterina kirjoitti...

pstt. oletko kokeillut rajata tuota ylintä kuvaa toisella tavalla ;)? En tiedä haluatko vinkkejä, mutta annanpa nyt kuitenkin :) (sooori ;D)
Kauniita on meidän metsät! Ihanaa talven odotusta.

Sari kirjoitti...

Hei, rajailin juu eri tavoilla, mutta päädyin laittamaan tänne tämän. Olisitko tuonut kuvaan enemmän tuota heijastusta? Mua jäi harmittamaan, etten sitä tehnyt. Olis ollut aika jännittävä.

Miia kirjoitti...

Ihania kuvia! Mua on kanssa alkanut pelottaa karhut, kun oon niistä kuullut paljon kauhutarinoita. Yksi kaveri törmäsikin suolenkillään karhuun tässä joku vuosi sitten! :O Oli kuitenkin ollut sen verran kaukana, että luuli naapurin isoksi koiraksi ja ihmetteli, kun omat koirat eivät juosseet sen luo, vaan tottelivat kaverini käskyä. Olivat vaihtaneet suuntaa ja karhu oli mennyt menojaan. Myöhemmin oli vasta kuullut ettei kyseinen naapuri ollut lenkillä ollutkaan silloin.. Lähinnä koirien puolesta pelottaa tuo karhuun törmääminen. Olisi kamala katsella vierestä jos karhu kävisi koiran kimppuun eikä voisi tehdä mitään.

Anne-Marie kirjoitti...

Rauhoittavia maisemia!
Ja täällä niitä riittää..


Mutta jotenkin sitä kaipaa ja sieltä
saa voimaa..
Kiitos ihanista kuvista,menee suoraan sydämeen ja uppoaa <3

Sari kirjoitti...

Moi Miia. Ihan sama täällä. Noi kauhutarinat pitäis ohittaa, vaan kyn ei pysty. Ja sitten kun mielikuvitus lähtee laukkaamaan, niin sitä ei sitten lopeta enää mikään eikä kukaan...

Huh, eipä olisi kivaa törmätä karhuun suolenkillä. Suoalueet ovat niin kauniita, että kyllähän niissä mieluusti lenkkiä kiertäisi, jos mahdollista. Mekin samoilimme suolla muutama viikonloppu sitten ja sieltä bongasimme vielä mm. karpaloita. Huh, olivat väkeviä, mutta silti niin hyviä. Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle!

Hei Anne-Marie ja kiitos kauniista kommentistasi. Kyllä suomalainen metsä vaan kummasti rauhoittaa ja metsän hiljaisuudesta saa voimaa, vaikka kaipaan välillä myös ihmisvilinää, enkä luultavasti voisi koskaan täysin vetäytyä luonnonhelmaan.

Tuija N. kirjoitti...

Mä taas melkein toivoisin joskus näkeväni elävän, luonnonvaraisen karhun! Tosin, sopivan kaukaisen matkan päästä. Kerran törmäsin metsässä hirviemoon vasansa kanssa. Tuli kiire hipsiä takavasemmalle, sen verran se emo mulle "puhisi".

Sari kirjoitti...

Moi Tuija N. No joo, olisihan se kokemus, mutta ehdottomasti turvallisen etäisyyden päästä. Vaan kyllä mä luulen, että silloinkin mulla jalat löisi jo loukkua. Lapissahan niitä järjestetään ns. karhusafareita, vaan en sitten tiedä senkään tilanteen luonnollisuudesta, kun haaskat asetellaan esille ja sitten tiirataan karhuja jostain kopperosta.

Hirveen on moni minunkin sukulaisista törmännyt. Eräälläkin naishenkilöllä oli puolukat lenneelleet, kun puolukankeruuretkellään hirveen törmäsi... ;-) Saatoin miltei kuvitella silmissäni sen näyn.

Ekaterina kirjoitti...

Sari, kokeilepas huviksesi rajata kuvaa siten, että otat yläreunasta reilusti pois, hiukan linnunpöntön yläpuolelle... tulisi huikean hieno! Kuva on siis kaunis tuollaisenaankin, en tarkoita sitä :)
Olen ihan lovena tuohon kuvan tunnelmaan ja sitä katsellessa selaan kuvaa ylemmäs, jotta rajaus tekee kuvasta entistä mielenkiintoisemman :)

Sari kirjoitti...

Ok, mäpä rupeen sullaan kans tuota kuvaa ;-) Itse tajusin vasta kotona kuvia katsellessani, että voihan kili, miksen ottanut heijastumasta kuvia?

Mun tarttis varmaan ajella tuonne maisemiin uudestaan. Voi vaan olla, että tuo syvä vihreys alkaa jo sieltä katomaan ja noissa maisemissa saattaa jo olla kohta luntakin, kun ovat K-Suomesta.

Mut juu, koetin siin räpsiä kuvia kiireessä kahden miehen (isäni ja mieheni) jo hoputtaessa eteenpäin. Mun olis niin paras kuvata aina yksin, ilman, et kukaan tai ketkään on hosumassa vieressä... ;-)

Ja kiitos vinkistä, otan niitä aina mieluusti vastaan.

Sari kirjoitti...

sullaan, kun siis rullaan... ;-)