Valkoista - White

Aina välillä uskottelen itselleni, ettei kodissamme enää ole niin paljon valkoista väriä, ettenkä enää niin hirmusti valkoista kotiimme haluaisikaan. Mutta niin vaan on valkaistuneeseen keittiöömmekin alkanut kulkeutumaan lisää valkoista. Mukia, pöllön muotoista sitruspuserrinta ja purnukkaa.

Valkoinen on sittenkin tainnut tulla kotiimme jäädäkseen, vaikka välillä haluankin tasoittaa sen voimaa muilla väreillä.

Every now and then I make myself believe that we don't have so much white in our home anymore and that I don't even want so much white here anymore. But when our kitchen turned into white haven, I have noticed to bring out more and more white dishes. Tea cups, owl shaped lemon squeezer and jars.

I think that after all color white is in our home to stay, even though I also need some other colors to even it out.

Uusi keittiö - New Kitchen

Tai siis ihan se vanha, mutta uuden, valoisamman ilmeen saaneena. Höpisin jo joskus syksyllä siitä, että haluaisin jossain vaiheessa maalata keittiömme valkoiseksi. Ja kevät saa ihmeitä aikaan, sillä viime viikolla maalasimme/maalautimme keittiönkaappimme valkoisiksi. Maalasin itse sokkelit ja listat, ovet maalautimme ammattilaisella. Budjettimme oli maksimissaan 500 euroa ja siinä pysyttiin. Harkinnassa on vielä tasojen ja kahvojen vaihto, mutta tämäkin muutos sai jo ihmeitä aikaan, ainakin omasta mielestämme.

Or I mean the old, but with a new, brighter look. I talked about painting our kitchen white earlier last fall. I guess spring makes miracles and last week we painted our kitchen cabinets white. I painted all the edges and little parts myself and professionals did the doors. Our budget was 500 euros at most and we did it with that budget. We are still thinking about perhaps changing the counter tops and handles, but only these changes made a huge difference, at least we think so.

Ruokaryhmän tuoleihin vaihdoin väliaikaisesti tummanruskeat nahkapäälliset, mutta ne vaihtunevat taas pian puuvillaisiin valkoisiin, jotka ovat nyt pesussa ja kaikeksi onneksi konepestävät. Meidän perheessä kun niitä valkoisia tuolinpäällisiä saa olla tämän tästä pesemässä.

The dining chair covers are dark brown leather right now, but I think I will put the white fabric ones back soon, since I just washed them and thank God they are machine washable. And in our family those white chair covers need to be washed quite often.

Tällaiselta keittiö näytti syksyllä taloa ostaessamme. Vain väri vaihtui.

Mutta nyt pitää mennä. Saamme kohta vieraita ja kuppikakutkin on vielä koristelematta. Mukavaa sunnuntaipäivää sinulle!

And this is how our kitchen looked like when we bought the house. Only the color changed.

But now I have to go. We will get some guests soon and I still haven't decorated the cupcakes. Have a nice Sunday!

Muutamia löytöjä tytölle - Couple of finds for our daughter

Nyt on sitten työtkin alkaneet ja hyvin on nämä ekat päivät menneet perehdytyksessä, vaikka uutta asiaa onkin aivan valtavasti ja opittavaa vielä enemmän. Ja kuulema koko ajan tulee muutoksia, joten pidempäänkin tehtävässä olleiden mukaan kysyttävää riittää aina. No niinhän se sanontakin kai menee, ettei kysyvä tieltä eksy, joten tämä on varmaan syytä pitää mielessä jatkossakin.

Now my work had began and these first couple of days have gone by very fast, even though there is so much new things to learn. And from what I heard there are always some changes, so even the old staff has always questions to ask. There is this old saying in Finland that a man who asks guidance, won't get lost. I think I need to keep this in mind in the future also.

Päivätkin menevät sellaista vauhtia, ettei mitään rajaa. Tuntuu aivan hullulta, että huomenna on jo perjantai, vastahan tässä päästiin vauhtiin... ;-) Kaiken uuden ja ihmeellisen sulattelun keskellä ajattelin nopeasti esitellä teille pari kirppislöytöä, jotka hankin tyttären huoneeseen. Tuo taustan kiva peltitaulu jäi käsiini vanhempieni luona Jyvässeudulla jokunen viikko sitten kyläillessäni.

The days go by so fast now, I just can't believe it. It feels crazy to think that tomorrow is already Friday, I just began to get started... ;-) Among trying to get a grip of all the new things I wanted to show you couple of flea market finds I bought for our daughter's room. That tin sign in the back left with me when I visited my parents home town couple of weeks ago.

Ja nämä kaksi nukkea löysin paikalliselta kirpparilta parilla eurolla. Minusta nämä olivat jotenkin hellyttävän oloisia ja ajattelin, että tytärkin voisi niistä pitää.

Toivottavasti sinulla on ollut hyvä viikko. Huomenna suuntaan reippaana töihin ja sitten onkin jo viikonloppu. Kivaa, tiedossa on ainakin leffailua Jogi-karhun seurassa :-)

These two dolls I found from a local flea market for about two euros. I thought these were so cute and I thought that my daughter might like them.

I hope you have had a nice week. Tomorrow I will get up early to work and then it's already weekend ahead. Fun, we are planning to go to the movies to see Yogi bear ;-)

Hyvää ystävänpäivää - Happy Valentine's Day

Hyvää ystävänpäivää teille kaikille!

Happy Valentine's Day to you all!

Kuvia viikonlopulta - Photos from the weekend

Takana mukava viikonloppu luonnon helmassa. Ystävien kanssa mökkeillen. Ei TV:tä, ei tietokoneita, ei lähinaapureita, vain hiljainen mökki meren rannalla, lautapelejä, nelijalkaisia ystäviä ja hyvää seuraa.

We had a nice weekend close to the nature. At the lake house with our friends. No TV, no computers, no neighbours close by, just a quiet lake house at the sea shore, pets, board games and some good company.

Oli tosi kivaa ulkoilla aurinkoisessa sunnuntaisäässä (vaikkakin oli hiukan kylmähkö päivä). Tämä nelijalkainen ystäväkin nautti, kun sai temmeltää lumessa minkä jaksoi. Pitkä kävelylenkki metsän siimeksissä uuvutti ainoastaan meidän 6-veetämme ja äidillä hiukan nipisteli loppumatkasta pakkanen varpaita, mutta olo on viikonlopun jäljiltä rentoutunut ja iloinen. Kyllä mökkeily on kivaa!

It was so nice to be outdoors on a sunny Sunday (though it was kinda cold) and the four legged friend really enjoyed it also, when being able to run outside as much as he wanted. Long walk only made our 6 year old a bit tired and mom had some frost bites on her toes at the end of our walk, but we're feeling very relaxed and happy after the weekend. Spending time at lake houses is fun!

Eteisen kaapisto - Hallway closet

Alkuviikon olen tuunaillut tätä. Eteisen kaapistoamme, jonka olin aikeissa ottaa ensin kokonaan pois, vaan kuinkas sitten kävikään... Huomasimme, että kaappi imee sisäänsä niin paljon takkia, kenkää ja muuta ulkoilutavaraa, ettemme halunneetkaan luopua siitä.

Mutta nyt kaapisto sai kuitenkin ihan uuden ilmeen. Valkoista maalia, kuviotarraa, sekä magneetti- ja liitutaulumaalia. Ja tuo liitutauluosio onkin meidän neidin lemppari. Siihen merkataan kaikki päivän tapahtumat ja siihen saa kyllä muuteskin ihan vapaasti piirrellä ja taiteilla. Magneettiosio on taas minulle tosi tärkeä, sillä siihen saa kätevästi esille kaikki tytön eskariin ja harrastuksiin liittyvät tiedotteet, sekä tietenkin ne pitkät kirjastokuitit.

I have worked on this closet the last couple of days. It's our hallway closet, that I was first planning to remove, but then what happened... We noticed, that it sucks in so many jackets, shoes and other outdoor stuff, that we wanted to keep it after all.

But now it has a new look. White paint, stickers and some magnetic and chalkboard paint. And that chalkboard part is our daughters favorite. We mark all the activities of the day and of course you can also draw on it. My favorite is the magnetic board where I can put all the notes from our daughter's Kindergarten and hobbies and of course those mile long library receipts.

Tältä kaappi näytti vielä maanantaina.

This is how the closet looked like on Monday.

-----------------------------------------------------------

P.S. Sain toissapäivänä kuulla saaneeni määräaikaisen työpaikan. Työt alkavat ensi viikolla perehdytyksellä ja kestävät maksimissaan vuoden loppuun. Minulle jo entuudestaan tuttua, asiakkaiden kanssa työskentelyä ja neuvontaa. Englantiakin tarvitaan, sillä ulkomaalaisia asiakkaita on paljon. Fiilikset on kyllä aika sekavat. Toisaalta olen innoissani, toisaalta kauhuissani. Minä, joka olen ollut vuosikausia kotiäitinä, aloitan nyt työt. Apua! Onko tämä nyt sitten sitä, mitä haluan tehdä loppuikäni, hmm, I don't know, mutta tästä se lähtee, paluu aikuisten maailmaan... Toivottakaa onnea, sitä tarvitaan :-0

P.S. Two days ago I heard that I got a temporary job. Starting next week with training and lasting till the end of the year (at max). The work itself is not new to me, I will work with customers and advise them. English will be needed since many of the customers are foreigners. I have mixed feelings right now. On the other hand I'm excited, but on the other I'm also freaking out. Me, who has been a stay at home mom for so many years, am going to work. Help! Is this something, I want to do the rest of my life, hmm, I don't know, but here it starts, the return to the adult world... Wish me luck, I will need it :-0

Luistelemassa ja Ramsign-voittaja- Skating, and the Ramsign-winner

Meidän pikkuneitihän ei ole koskaan aiemmin ollut jäällä. Mutta nyt on tutustuttu tähänkin talvilajiin ja tytär ihastui luistelemiseen siinä määrin, että luistelukouluunhan se oli sitten mentävä. Meno on vielä hivenen hataraa, mutta intoa riittää ja se kai tässä on tärkeintä.

Luistelu on kivaa, sanoo hän.

Our little one has never been on ice before this winter. But now we have made ourselves familiar with this winter sport and our daughter immediately liked ice skating so much, that she wanted to participate in ice skating school. She is still a little wiggly when she skates, but has a lot of energy and I guess that's the most important thing.

Skating is fun, she says.

----------------------------------------------------

Ja Ramsign arvontakin on nyt suoritettu! Onnettarena toiminut tyttäreni poimi kulhosta nimen:

And Ramsign give-away is done! Dame fortune (our daughter) picked up a following name:

Niina (Niinan unelmia)

Onneksi olkoon! Laitan sinulle samantien viestiä tulemaan, niin pääset miettimään, millaisen kyltit haluat.

Congrats! I will contact you, so you can start thinking, what kind of sign you want.

-----------------------------------------------------

Mutta nyt ei enää kykene vastustamaan tuota aurinkoista sunnuntaisäätä, vaan lähdemmepä ulkoilemaan ja luultavimmin on taas kyseessä vähän luistelua, jos vaan jäät ovat kunnossa. Illalla menemmekin sitten futailemaan. Tai siis, pikkuneitiä pyydettiin mukaan paikkakuntamme tyttöjoukkueeseen ja tänään neiti pääsee kokeilemaan, miten homma hoituu vuoden tauon jälkeen. Intoa ainakin piisaa, täällä jo valitaan futisvaatteita, vaikka harkat on vasta neljältä iltapäivällä ;-) Mukavaa sunnuntaita kaikille!

But now I cannot resist the sunny Sunday weather, so out we go and probably skating, if the ice is ok. Later in the evening we will go try soccer. Or I mean, our little one was asked to join our towns girl league and today she will try it out after a year's break on that hobby. She is so excited about it, already trying to figure out what to wear at the practice, though it starts at 4 pm ;-) Have a nice Sunday!

Runebergin tortut - Runeberg mini cakes

Mukavaa Runebergin päivää teille kaikille! Minä päätin uteliaisuuttani kokeilla, miten omatekoiset Runebergin tortut onnistuisivat ja ihan hyviä niistä tuli. Ei meillä ole mitään hienoja muotteja niille, tein ne ihan tavallisiin muffini-vuokiin.

Lisäsin taikinaan mantelimurusten lisäksi myös Domino- ja kaurakeksin muruja (mitä nyt kaapista löytyi), kardemummaa sekä pomeranssijauhetta, jotka antoivat kivasti lisämakua. Kostutin tortut ennen koristelua appelsiinista ja sitruunasta puristetulla mehulla. Makoisia olivat! Tosin pikkuneiti ei oikein innostunut, olisikohan se tuo mantelin ja pomeranssin maku syynä sitten...

Huomenna paljastuu Ramsignin arvonnan voittaja! Nyt lähden jatkamaan siivousta ja illan suussa lähden elokuviin mukavassa seurassa. Iloista viikonloppua kaikille!

Have a nice Runeberg's Day (we celebrate this famous finnish poet here in Finland). I decided to try, if I would be able to make those famous Runeberg mini cakes that are very common here in Finland. They turned out pretty good. We don't have those fancy pans especially for this purpose, I just used regular cupcake pan for these. I added some filled choco and oat cookies (that happened to be in our pantry), cardamon and bitter orange powder with crushed almonds to add some taste.

I moistened the cakes with orange and lemon juice before decorating them. Runeberg mini cakes are always decorated with raspberry jam and sugar paste. They were yummy ;-) Except for our 6 year old who didn't get too excited about these. I guess it might be because of the almonds and bitter orange powder...

Tomorrow I will reveal the Ramsign give-away winner! But now I'm off cleaning and when the evening comes I will go to movies with a friend. Have a nice weekend you all!

Musta - Black

Nyt on päässyt käymään niin, että vuosien tauon jälkeen musta väri on taas alkanut kiehtomaan minua kotimme sisustamisessa ja olen ollut huomaavinani tämän saman ilmiön monessa muussakin seuraamassani blogissa. Vaatteissahan musta on aina trendikäs ja itsekin pukeudun usein mustaan, mutta jossain vaiheessa kyllästyin mustiin huonekaluihin ja esineisiin, kun ovat sellaisia pölynkerääjiä. Tai siis, kai siinä on kyseessä vaan se, että mustassa pöly näkyy helpommin. Ja minä, minä taidan olla ehkä maailman laiskin pölyjenpyyhkijä.

No mutta, noista kuvista sen verran, että meillä on eteisen aulassa pieni sivupöytä, johon olen siirtänyt kaikki vanhat lestit. Kirppareilta ja garage saleista löydettyjä kaikki, eniten pidän tuosta hunajanvärisestä, 3D:stä :-)

Now it has happened that I have started to like color black again when thinking about interior design. I have noticed this same change in many other interior blogs. In clothing black has always been a trendy color and I myself also often dress in black, but at some point I just got tired of black furniture and black decor, since they collect so much dust. Or I guess they don't, the dust just shows easily against black surfaces. And me, I am totally lazy at dusting.

Well, about those photos above, we have this little side table at our hallway, and I have put all my shoetrees (are they called this, I'm not sure). I have found all of them from garage sales and flea markets, I like the honey colored, 3D the most :-)

Passionrahka - Passion quark

Passion on yksi lempparihedelmistäni, vaikkakin sen kilohinta saa välillä kavahtamaan. Meidän lähi-Prismassa passionhedelmien kilohinta liikkuu noin 9,90 euron kieppeillä.

Rahka on myös lempiherkkuani, tosin viime aikoina olen joutunut uusimaan kaikki maitotuotteet omalla kohdallani laktoosittomiksi. Vatsani on kenkkuillut loppuvuodesta lähtien, mutta kun jätin hiljattain kaikki laktoosittomat tuotteet pois, on olokin helpottanut huomattavasti. On ollut melkoinen helpotus näin herkuttelijan näkökulmasta huomata, että kauppojen hyllyiltä löytyy mm. laktoositonta rahkaa, kermaviiliä ja jogurttia.

Käytän nykyisin rahkassa kerman sijasta kermaviiliä. Kuvittelen sen olevan kevyempi vaihtoehto ja lisäksi kermaviili-rahkaseos on nopea valmistaa.

Passion fruit is one of my favorites, even though it's price per kilogram makes me shiver sometimes. In our grocery store it costs about 9,90 euros per kilo.

Quark is also my favorite, even though I had to change all the milk products to lactose free in my case. My tummy has been acting weird since the end of last year, but when I left out all the lactose products, I feel so much better already. It has been a relief to notice that there are many lactose free products, e.g. lactose free quark, sour craeam and yoghurt.

Nowadays I prefer to use sour cream instead of regular cream when I do quark. I imagine it to be lighter than cream and on top of that sour cream-quark mix is also faster to make.

Apteekin pullot ja haaste - Pharmacy bottles and a challenge

Kävin tässä taas päivänä yhtenä kirpparilla. Ja siellä hyllyllä osui silmiini yksinäinen apteekin vanha pullo. Sellainen vähän erilainen. Karahvimallinen. En voinut vastustaa. Menin sitten muutaman päivän päästä samalle kirpparille. Ja siellä hyllyllä lepäsi toinen apteekin vanha pullo. Sekin sellainen vähän erilainen. Karahvimallinen. En voinut taaskaan vastustaa. Saisihan kotona oleva puteli tästä itselleen kaverin. Nyt nämä kaksi kaverusta asustavat työhuoneeni pöydältä.

I went to a flea market one day. And there on a shelf was a lonely, old pharmacy bottle. Sort of different. Carafe like. Couldn't resist. Then on another day I went to the same flea market. And there on a shelf was another old pharmacy bottle. That was also a bit different. Carafe like. Again couldn't resist. This time my other bottle would get a new friend. Now these two have a new home at my office desk.

Bals. Peruvian ja Ol. Oliv. Liekö näissä sitten balsamia ja oliiviöljyä joskus aikoinaan säilytetty...

Bals. Peruvian and Ol. Oliv. I guess there has been balsam and olive oil in these bottles long time ago...

Löysin toiselta kirpputorilta ihania vanhoja postikortteja. Ihastuin niiden kauniisiin kuvituksiin ja erityisesti kaikkiin mustekynällä tehtyihin merkintöihin ja teksteihin. Muutamat korteista olivat 1800-luvulta ja niitä katsellessa tuli aika veikeä olo. Aivan kuin kädessäni olisi ollut pieni pala historiaa.

I found some lovely old postcards from another flea market. I fell in love with the beautiful card illustrations and especially all those markings and texts made with old ink pencils. Some of the cards were from the 1800s and I felt so awkward when looking at them. Like I had a little piece of history in my hands.



Sain joku aika sitten tunnustukset sekä Mummun huushollin Pepiltä että Piece by Piecen Miialta. Kiitos teille näistä mieltä piristävistä ylläreistä ja heti perään anteeksi, minä olen ihan onnettoman huono vastaamaan tunnustuksiin, joihin sisältyy joku haaste... :-(

I got these awards from two different blogs some time ago. Thank you so much for these uplifting awards and my apologies, I'm so bad with awards that come with a challenge... :-(

Mutta täältä tulee, seitsemän asiaa itsestäni (ja tämä on nyt tehty pidemmän kaavan mukaan, joten kannattaa jo asetella ne tulitikut silmäluomille):

But here they come, seven (and extra-long, detailed, you will bore to death if you try and translate these) things about me (in finnish):

1. Olen harrastanut kirppareita jo lukioajoista lähtien. Käyn kirppistelemässä yleensä noin kerran viikossa, joskus useamminkin. Etenkin, jos minulla on oma kirppispöytä, jota pitää käydä päivittämässä ja siistimässä. Kirppikset ovat ihania aarreaittoja ja kierrätystä ihan parhaimmillaan, tosin kirpparihinnat voivat vaihdella suurestikin paikkakunnittain. Olen harmikseni myös huomannut, että moni voiton tavoittelija ostaa toisten kirppistavaraa pilkkahinnalla ja siirtää ne sitten omaan pöytäänsä, tuplahinnalla. Se kuulkaa meinaa väliin sapettaa, nytkin on minun jutskuja myynnissä yhdellä toisella kirpparilla, tuplahintaan! Mutta noh, itsellä pääasia on kuiteskin se, että pääsee vanhasta eroon... Pitää vaan katsokaas saada tästäkin naputtaa... ;-)

2. Sushi on lempiruokaani, tosin viime aikoina olen ostanut sushit valmiina, aiemmin Yhdysvalloissa asuessamme teimme sushia usein itse. Kuolaan erityisesti california rollsien perään, jollaisia voi ostaa esim. Hanko Sushista (mies tuo usein pääkaupunkiseudulla työmatkoilla käydessään esim. Jumbon Hanko Sushista meille iltaruoan, kuten myös toivottavasti tulevana perjantaina... vink vink...). Nam!

3. Käymme kirjastossa viikottain ja meillä luetaan tosi, tosi paljon! Lisäksi äippä lainailee kirjastosta vinot pinot elokuvia, joita sitten katselen illan pimenevinä tunteita, tyttären jo nukkuessa. Minä nauroin taas kerran kirjaston tädille tänään sitä vinoa kirja-/dvd-pinoa palauttaessani ja uusia lainatessani, että ensi kerralla taidan turvautua isoon kangassäkkiin. Sen verran paljon kannettavaa aina on.

4. Olen ihan koukussa erilaisiin naistenlehtiin, joita minulla on aina kotona vinot pinot, tilattuina, irtonumeroina ja kirppareilta kahmittuina. Mikään ei ole rentouttavampaa kuin istua sohvalle, tarttua mielenkiintoiseen naistenlehteen ja ryhtyä tutkailemaan sen sisältöä. Aiheina minua kiinnostavat ruoanlaitto- ja leivontaideat, sisustaminen, askartelu, kodinhoito, muoti, hiukset, julkkikset, elokuvat, kirjauutuudet, näyttelyt, kulttuuri, matkat ja ja ja. Lista on loputon. Olen myös huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän minulla kuluu aikaa erilaisten haastattelujen sekä mielenkiintoisten ja elämänmakuisten, välillä hyvin vakavienkin juttujen lukemiseen.

5. Rakastan elokuvien katselemista. Muistan aina sen ensimmäisen kerran, kun pääsin kummitätini kanssa elokuviin katsomaan Pessi ja Illusia-elokuvaa. Olin aivan häkeltynyt, hyvä kun sain sanaa suustani tuijottaessani valkokankaalle eteeni levittäytyvää satumaailmaa. Isäni on kuitenkin se henkilö, joka on minut elokuviin alunperin tutustuttanut. Vaikkei elokuvamakumme ehkä osukaan aina yksiin (hän on ikuinen Clint Eastwood fani ja tällä tarkoitan niitä varhaisempia tuotoksia, kuten Dirty Harry jne.), hänen kanssaan on ihan rakentavaa keskustella elokuvista. Hän jopa saattaa katsoa jonkun elokuvan, jos sitä suosittelen.

Elokuvat saavat minut siirtymään erilaisten tarinoiden maailmoihin ja minuun uppoavat parhaiten elämänmakuiset draamat, klassikot, animaatiot ja fantasiat. Illan hiljaisina tunteina suorastaan nautin, kun muu perhe nukkuu, eikä ole muuta kuin minä ja valitsemani elokuva. Tosin elokuvat maistuvat parhailta elokuvateattereissa. Etenkin, jos sali ei ole tupaten täynnä eikä olo ole kuin ahtaaseen peltipurkkiin tungetulla sardiinilla... Olen kirjoitellut elokuvablogia aiemmin osoitteessa leffataivas.blogspot.com ja olen pohtinut, josko herättäisin tuon blogin taas henkiin. Vai kirjoittelisinko satunnaisesti elokuvista täällä, Pinkeissä pioneissa. Tässä vaan tuumailen.

Ja niin, se Disneyn animaatio Kaksin karkuteillä, se oli tosi kiva elokuvakokemus. Voin suositella sitä pienemmillekin lapsille, aikuisen seurassa. Ei mikään ylipelottava, vaikkakin mukana on tyypilliseen tapaan se ilkeä paha noita. Mutta mukaan mahtuu myös paljon hauskoja tilanteita, lapsenmielistä hempeilyä ja tietenkin se tähtipari, lurjus ja prinsessa!

6. Yläasteella ja lukiossa kuvaamataito oli lempiaineeni. Haaveilin lähteväni opiskelemaan alaa, mutta mitä sitten tapahtuikaan. Lähdin lukemaan ihan eri alaa ja se päätös väliin vähän harmittaa. Yhdysvaltoihin muutettuamme päätin kokeilla taideaineita. Paikallisssa collegessa. Ajatuksella, olisikohan minusta siihen... Kävin ensin maalaus- ja vesivärikursseilla, mutta sitten huomasin, että collegella voisi ottaa myös valokuvauskursseja. En ollut valokuvannut aiemmin paljoakaan eikä kameranikaan ollut kummoinen (eikä ole varmasti nykyinenkään Canonini, kamerat kun uusiutuvat koko ajan. Niin ja mun kameran linssitkin on siis toooosiii vanhoja. Eikä mulla ole vielä edes sitä irtosalamaa...). Kävin ensin mustavalkokurssin ja se oli jännää, sillä teimme kaiken käsin, filmirullien avaamisen (yhtä tuskaa, se kun tehtiin pilkkopimeässä ja siirrettin varovasti sellaiseen peltipurkkiin, johon ne negan reiät piti osua kohdilleen tai nega saattoi mennä vinoon ja tuloksena, kökkökuvatus) ja pimiötyöskentelyn mukaanlukien. Kävin muutamia mustavalkokursseja ja sitten siirryin värikuvatyöskentelyyn, edelleen teimme kaiken käsin. Ei ollut digilabroja tuolloin, ei.

Mutta tuolloin, juuri kolmenkympin virstanpylvään saavuttaneena haaveilin salaa, että minusta tulisi ihan oikea taiteilija. Osallistuin oppilasnäyttelyihin ja collegetason kilpailuihin niin omassa kuin muissakin collegeissa. Voitinkin niistä joitain ja sain jopa collegeltamme arvostetun stipendin. Maalauksen opettajani innoittamana sain näyttelyn myös paikalliseen ravintolaan ja taidegalleriaan. Mukana oli niin valokuvia kuin maalauksiakin. Vaan mitä sitten tapahtui? Tulin raskaaksi, eikä kaikki mennytkään niinkuin olin kuvitellut. Raskausaika oli vaikea ja valokuvaaminen ja muu taiteilu, se tuntui toissijaiselta ja sai jäädä. Nuo ajat tuntuvat nyt kaukaisilta ja miltei epätodellisilta. En koskaan valmistunut alalle, enkä olisi voinutkaan, sillä viisumityyppini kielsi tutkinnon suorittamisen, voiko olla mälsempää rajoitusta? Noilta vuosilta minulla on kuitenkin vielä jäljellä mm. läjä isoja vedoksia ja kyllähän se vaan näyttää upealta, kun on suurikokoisissa kuvissa ne aidosti palaneet negatiivin reunatkin esillä. Ei mitkään kuvankäsittelyohjelmalla tehdyt. Nyt sitten kuvaan digikameralla ja joskus pohdin, uskaltaisinko enää edes kuvata filmikameralla. On se vaan paljon kinkkisempää, vaan toisaalta myös antaa paljon. Etenkin se pimiössä jännääminen, että miltähän se lopputulos nyt oikein näyttää. Valokuvaaminen on kyllä ehdottomasti yksi sellainen juttu, josta nautin ja jota rakastan, IHAN HIRMUSTI!!!

7. Olen joskus melko itsekriittinen ja se kyllä osaa joskus sapettaa. Sanonta, jossa puhellaan jotain sellaista, että olet usein itse itsesi pahin vihollinen, se kyllä pitää aina silloin tällöin kohdallani paikkansa. Mistähän saisi oppia siihen, ettei aina ole ensimmäisenä itse tyrmäämässä omia ideoitaan. Pitäisi vaan osata ajatella avarakatseisemmin ja toimia. Aaargh! Ei ole helppoa...

----------------------------------------------

Ja voi mahdoton, nyt minun pitäisi jakaa tätä eteenpäin. Siis oikeesti, ihan mahdotonta! Täällä kun on niin useita ihania blogeja. Mutta ojennan tämän nyt muutamalle uudelle blogituttavuudelle:

And oh my, now I should give this award to someone. Really guys, this is impossible! Here are so many wonderful blogs. But this time I give this to some new blogger friends:

1. Suveliina

2.Esmeralda

3. Nina

4.Signe Pling

5. Radostina

Ja teille kaikille bloggaajille siellä jossain. Jatketaan samaan malliin. Joo, bloggaaminen on addiktoivaa, mutta niin hauskaa!

And to all you bloggers there somewhere, let's keep doing what we have been doing. Yes, blogging is addicting, but so much fun!