Vanhoja ja uusia maisemia - Old and new landscapes

Flunssanikin alkaa jo helpottamaan sen verran, että olen uskaltautunut muutamana aamuna kävelylle. Ja tämä viimeinen syyskuun viikko on kyllä ollut niin kaunis ja aurinkoinen, että on ollut aivan ihanaa päästä vähän ulkoilemaan.

My cold is a bit milder (thank God!) and I have started going on walks in the mornings again. And this last week of September has been so beautiful and sunny that it has been wonderful to be able to go outside.

Nämä maisemat löytyvät vanhempieni kodin läheltä. He asuvat rauhallisella asuma-alueella, aivan luonnon äärellä. Näitä polkuja pitkin astelin itsekin aina 17-vuotiaaksi saakka. Niin ja nyt näitä polkuja on tallattu jo parin kuukauden ajan, sillä olemme majoittautuneina vanhempieni luona, kunnes pääsemme asettumaan omaan kotiin.

Tämä päätös perustui siihen, että tyttäremme saa näin mahdollisuuden viettää aikaa isovanhempiensa kanssa, joita on tähän saakka nähnyt vain kerran vuodessa. Ja onhan tämä itsellekin helpompaa, kun on tukijoukot vieressä, miehen matkustellessa jatkuvasti. Väliaikainen asuminen omien vanhempien luona väliin kuitenkin vähän rassaa näitä pienenpieniä hermojani, meillä kaikilla kun on omat menomme, tapamme ja omat luonteenpiirteemme. Tai siis, luonteeltamme taidamme kaikki olla samanlaisia tulisieluja, joten...

...pieniltä yhteydenotoiltakaan ei olla vältytty, mutta kyllä tämä järjestely on kaiken kaikkiaan toiminut oikein hyvin. Vaikka täytyy heti samaan hengenvetoon myöntää, että haaveilen jo kovasti uudesta ja tulevasta kodistamme... :-)

These landscapes can be found close to my parents house. The live in a very peaceful neighborhood, right next to the forests and nature. These paths are very familiar to me and I walked here until the age of 17. And now we are walking on these same paths for a couple of months until we end up to our new home. This temporary living arrangement at one's own parents can sometimes be a bit frustrating, since se all have our own things to do, our ways to do them and our personalities. Or should I say that we all are fire crackers,so...

...we have also had some arguments, but I have to say that overall this arrangement has been good, even though I have to admit that I am more than ready to move to our own home ;-)

Ja jo ihan pian (vaikkakin minusta nämä viimeiset viikot tuntuvat matelevan H I R M U I S E N hitaasti) pääsemme astelemaan tämän kodin nurkille. Tässä tytär on mummin kanssa talossa ensi kertaa näytössä ja se taisi olla rakkautta ensi silmäyksellä.

And so very soon (even though I feel that these last weeks have past S O slowly) we will be walking on the paths close to this home. Here my daughter is with her grandma to see the house for the very first time and I think it was love at the first sight.

Talo ei ole suuren suuri, vaan ei myöskään pienen pieni. Meidän kokoiselle 3-henkiselle perheelle tämän talon voisi sanoa olevan juuri sopiva. On nurmea, on kauniita istutuksia, paikka kasvimaalle, viisi huonetta (ja yksi bonus; mahdollisuus laajentaa kellarikerrokseen, jonne olemme suunnitelleet alustavasti tummasävyistä leffahuonetta), tilava kodinhoitohuone, kiva keittiö ja se SAUNA!

The house is not the biggest nor the smallest either. For a family of three this is just the right size. There is lawn, beautiful plants on the yard, five rooms (and one bonus; chance to build and extra room at the basement floor where I have already planned to build a dark colored movie room), roomy utility room, nice kitchen and SAUNA!

Tontin reunalla on autokatos ja lämmin varasto, joka tulee varmasti alussa olemaan täynnä tavaraa, kunnes jokainen esine ja huonekalu löytää paikkansa.

Mukavaa viikonloppua sinulle! Minä jatkan haaveilua...

At the edge of the lot there is an open garage and warm storage unit, which will probably be awfully full until all the things and furniture have found their places.

Have a nice weekend! I keep on dreaming...